Kuulumisia naapurista (2004)

Kotona ja sammanfattning 2.6.

Vaihtarikevät on nyt ohi. Aamulla Häklin Anna tuli vastaan, mikä oli tosi hyvä juttu, koska kannettavaa tavaraa oli "riittämiin". Päätän varsinaisen päiväkirjani tähän, mutta pari juttua on pitänyt kirjoittamani vielä...

Koska olen tuonut esille ruotslaisia kummallisuuksia, on oikeidenmukaista, että kerron myös muutaman asian, jotka ovat paremmin Ruotsissa. Ja mainittakoon, että melkein unohdin punnita hedelmät ja kasvikset tänään kaupassa...;)

• SL:n kuukausikortin palautus Kuukausikortin voi palauttaa ja saada osan rahasta takaisin. Käytetyistä päivistä vähennetään 30 kr, mikä tarkoittaa, että jos korttia käytetään 20 päivää tai enemmän, palautetusta kortista ei saa yhtään rahaa takaisin.
• Ruokatunti KTH:lla on keskellä päivää ruokatunti 12-13. Tämän ansiosta ei voi syntyä sellaista päivää, ettei ehtisi syömään, mikä voi olla mahdollista TKK:lla
• Uudet metrot Tukholman uudet metrot ovat viihtyisiä ja hiljaisia ja vaunuilla on nimet.:) Niinpä Tukholmassa voi huristella Carl Gustafilla, Silvialla, Victorialla, Carl Philipillä, Madeleinella tai vaikkapa Arvilla tai Irmalla. Metrolinjoja on myös enemmän ja niitä liikennöidään pidempään kuin Helsingin metroa.

Metroista päästäänkin siihen, että huomattuani metrovaunuilla olevan nimet aloin tehdä tilastoa siitä, onko vaunuilla enemmän miesten vai naisten nimiä. Osa nimistä oli niin eksoottisia, etten osannut päättää, luokittelenko ne naisiin vai miehiin. Mitä sanoisit esimerkiksi nimistä Rein, Chuodalpha tai Beda? Yksi vaunuista on saanut myös nimen Pappa ja toinen Lillebror. Vastaavia naispuolisia en nähnyt. Analyysini tulos on kuitenkin 139 vaunun otoksella, että miehiä vaunuista oli 49,6% ja naisia 43,2 %. Loput olivat luokittelemattomia.

Munta ja kotiin lähtö 1.6.

Aamulla lähdin satamaan laukkuineni. Tarvitsin kaksi kaappia, koska ne olivat niin pieniä. Leveydestä teki tiukkaa matkalaukun ja repun kanssa, mutta sain ne onneksi tungettua sisään kuitenkin.

Muntaan valmistauduttiin ryhmän kanssa vielä juuri ennen itse tilaisuutta. Itse esitys meni suht ok, vaikka omaan suulliseen ilmaisuuni en täysin ollutkaan tyytyväinen. Talousosasta saatiin palautettakin ja hyvää sellaista, mutta muita palautteita en ehtinyt jäädä kuuntelemaan.

Kun olin matkalla satamaan muntan jälkeen Emelie ja Peter sattuivat samaan metroon, mikä oli ihan kiva juttu. Saatiin sanotuksi vielä viimeiset heipat.

Laivalla jaoin hytin kahden venäläisen ja yhden usalaisen naisen kanssa.

Viimeisiä pakkauksia ja siivouksia... 31.5.

Maanantaipäivä kului suurelta osin siivoilun ja pakkailun merkeissä. Sain myös lopulta Karinin kiinni aamulla ja sovittiin esityksen valmistelusta iltapäiväksi. Valmistelu oli vähän raapaisu ja kaiken lisäksi Christina ei päässyt suunnitteluun mukaan, joten saa nähdä, miten esitys sujuu.

Iltapäivällä Anna tuli vielä kylään ja sanomaan hyvästit. Hän oli ostanut meille syötäväksi ISOt muffinsit... no, minullakin olisi ollut pakastimesta Tuulomantorttua vielä, mutta annoin ne sitten Marcolle ja Giorgiolle. Illalla minut oli kutsuttu vielä Veronican ja Aysen luo, joten kävin siellä iltaa istumassa ja sainpa sitten päivällistäkin...

Aikainen herätys 30.5.

Teemu lähti aamulla klo 8 lähtevällä laivalla, mikä tiesi hyvin aikaista herätystä. Satamassa kun piti olla viimeistään 30 minuuttia ennen lähtöä. Teemu vei mukanaan toisen isommista kasseistani, mikä oli tosi hyvä juttu. Muuten olisin ollut tavaramääräni kanssa pulassa!

Kotona nukuin sitten vähän lisää ennen kuin lähdin Essinge kyrkaan. Tälläkään kertaa jumalanpalvelusta ei ollut pitämässä Gunnel, joten en nähnyt häntä pääsiäisen jälkeen ollenkaan ja jumalanpalveluksen järjestämiseen osallistuminen sitten jäi.

Illalla pitsaa syötiin tavallista isommalla porukalla, kun Klervi ja Nicolas'kin olivat paikalla kahden kaverinsa kanssa ja Aysella ja Veronicallakin oli kaksi kaveria mukana. Tilaa tarvittiin, joten söimme meidän käytävässämme. Ihan mukava ilta.

Gröna Lund 29.5.

Aamupäivällä aloittelin pakkaamisen ja Teemu kävi itsekseen sillä välin kaupungissa. Iltapäivällä lähdimme sitten Viking Linen terminaalin lähellä olevaan kahvilaan, joka on korkealla mäellä. Peter oli mainostanut, että sinne kannattaa mennä ennen kuin lähden kaupungista. Hienot maisemathan siellä oli, mutta sade yllätti ja vesitti vähän maisemien katselun.

Viiden maissa olimme jo matkalla Gröna Lundiin lahden toiselle puolen. Laskeskelimme, tulisiko edullisemmaksi ostaa lippuvihko vai ranneke, ja päädyimme sitten rannekkeeseen, että saimme käydä useammassa kuin 3-4 laitteessa. Hieman oli viileä keli ja lopulta rupesi myös satamaan niin, että kastuimme... kävimme välillä lämmittelemässä ja jatkoimme sateen tauottua laitteissa kiertelyä. Ihan hauska paikka, vaikka aika pieni aluehan se on ja kalliimpi kuin esim. Linnanmäki.

Drottningholm, Katt på hett plåttak 28.5.

Kävimme päivällä Drottningholmissa. Matkalla saimme ihmetellä täkäläistä rabatremsan leimaussysteemiä, kun kukin kulkuneuvo ei tiedä kuin omat alueensa eli toisin sanoen esim. metron spärvaktille ei voi sanoe menevänsä Drottningholmiin, koska metrolla pääsee vain Brommaplanille ja siinä vaihdetaan bussiin. No, seuraus oli, että pääsimme hieman halvemmalla kuin pitäisi... leimasivat siis liian vähän eli eipä kai pitäisi valittaa...:)

Kun kiertelimme linnan puutarhassa ja kävimme kahvilla, alkoi sataa ja ukkostaa. "Pidimme sadetta" kahvilassa ja Kina slottissa. Sateen hieman hellitettyä kävelimme takaisin päälinnalle ja kävimme siellä sisällä.

Illalla menimme Stadsteateriin katsomaan Katt på hett plåttak. Paikat olivat ensimmäisellä parvella ja tuolit olivat jännän korkeat, niin ettei jalat ylettyneet maahan. Ihan kaikkea emme näytelmästä käsittäneet, mutta suurinpiirtein kuitenkin...

"Grilling" 27.5.

Päivällä kiertelimme kaupungilla ja yritimme shoppailla, muttemme tainneet loppujen lopuksi ostaa mitään... paitsi ruokaa iltaa varten. Hemgruppin kanssa oli tarkoitus grillailla. Epävakaisen sään takia päätimme kuitenkin pysyä sisätiloissa ja valmistaa ruokaa uunissa ja pannulla. Vähän oli haikeaa, kun tietää, ettei hemgruppilaisia näe pitkään aikaan, jos koskaan enää...

Filmfestivalen 26.5.

Oli vihdoin aika katsella läpi aikaansaannoksiamme filmiprojekteissa. Aiheet olivat monen kirjavat ja tasokin vaihtelevaa. Enimmäkseen työt olivat kuitenkin hyviä. Meidän filmimme Svenska konstigheter sai myös "ensi-iltansa" ja tuntui huvittavan ruotsalaista yleisöä. Ja totesipa yksi kurssikavereista päivän päätteeksi, että meidän filmimme oli hauskin. Yksi saksalainen vaihtari puolestaan totesi kohdanneensa samoja kummallisuuksia kuin minä.:)

Filmfestivalenin jälkeen ehdin käydä KTG:n (Kristna Teknolog Grupp) lyhyessä tilaisuudessa, jonne Credo oli kutsuttu mukaan. Ko. ryhmä kokoontuu KTH:n Kårhusilla. Tilaisuuden jälkeen kävelin Värtanin satamaan Teemua vastaan.:) Hän tuli päivälaivalla Tukholmaan.

Tenta 25.5.

Kurssin Produktionsteknik för rörlig bild -tentti alkoi jo 8 aamulla. Lähdin jo kohta seitsemän jälkeen liikkeelle, koska en ollut varma, missä tenttisali sijaitsee. Talon tiesin ja se on kampuksen periferiassa (varmaan ainakin kilometri käveltävää bussipysäkiltä). Tentissä oli 30 kysymystä, joista osa oli naurettavan helppoja ja osa mielettömän vaikeita. Näihin viimeksi mainittuihin ei auttanut, että olin raahannut mukanani materiaalia niin paljon, että piti ottaa käyttöön isompi reppu (!). Käytin koko viisi tuntia tentin tekemiseen ja enempikin aikaa olisi kelvannut. En ehtinyt lukemaan vastauksiani läpi ja osa vastauksista tuli hieman hutaistua, kun toisiin olin käyttänyt enemmän aikaa. No, uskoisin, että läpi menee joka tapauksessa.

Svansjön 20.5.

Annan kanssa olimme jo aikoinaan oopperan yhteydessä sopineet, että menemme vielä yhdessä balettia katsomaan. Helatorstaista tuli sitten viimein balettipäivämme. Tällä kertaa mukana oli myös Annan kaverit Marta ja Gemma. Paikkamme olivat Oopperatalon toisen parven vasemmassa reunassa ja sieltä ei valitettavasti nähnyt lavan vasenta laitaa kokonaan. Muuten baletti oli näkemisen arvoinen. En ole aiemmin käynyt baletissa, joten ei ole oikein vertailukohtaa, mutta hieno esitys silti oli.:) Tosin ilman ohjelmaa osa juonikuvioista jäi hieman epäselviksi.

Inget avtal - ingen ström 19.5.

Aamulla kuulin, kun postiluukusta putosi jotain ja oletin sen olevan DN:n mainos, kun sellaisia on lehtien jaon yhteydessä joskus luukusta pudonnut. Mutta tällä kertaa olikin kyse Fortumin tiedotteesta: Inget avtal - ingen ström. Siinä kerrottiin, että huoneeseen ei ole sähkösopimusta ja sähköt katkaistaan viiden päivän sisään, mikäli en ota yhteyttä asiakaspalveluun. Kouluun lähtiessäni kysyin naapureiltani, olivatko hekin saaneet ko. lapun ja ainakin Marco ja Giorgio olivat. Lupasin valittaa KTH Bostadissa heidänkin puolestaan. Meninkin sitten heti aamusta valittamaan, vaikka vaihtareille on vastaanotto periaatteessa vasta iltapäivällä. Asuntotoimistossa asia tiedettiin jo ja vika oli ilmeisesti heissä ja rauhoittelivat, ettei ole syytä huoleen.

Saltsjöbanan, Hip Hip Hora! mm. 18.5.

Koko kevään on ollut tarkoitus mennä katsomaan ruotsalainen elokuva Hip Hip Hora! ja viimein sain aikaiseksi lähdettyä päivänäytökseen. Elokuva oli ihan hyvä ja ainakaan muut katsojat eivät häirinneet, kun meitä oli tasan 2 henkilöä sellaisessa 90 hengen salissa. Elokuvan jälkeen kävelin satamaan mittailemaan säilytyslokeroiden mittoja tietääkseni, minkä laukuistani voin viedä sinne lähtöpäiväni aamulla.

Hyödynsin vielä viimeisiä päiviä matkakortistani ja ajelin Saltsjöbanan päästä päähän. Maisemat olivat ihan hienot ja lähinnä talot olivat upeita. Illalla aloitinkin sitten tenttiin lukemisen.

Gemenskapshelg 15.-16.5.

Credon gemenskapshelg oli verrattavissa esimerkiksi Ristin killan leireihin sillä poikkeuksella, että saunomismahdollisuutta ei ollut eikä järvikään ollut ihan rannassa.;) Yhdessäoloa, lovsångeja, opetusta, pelejä ja leikkejä... Sunnuntaina kaikki muut halusivat lähteä Elim kyrkaan jumalanpalvelukseen, joten lähdin yksin noin puolen kilometrin päässä olevaan Ekerö kyrkaan. Saatoin herättää hieman huomiota tavaroineni... ja jouduin lähtemään pois viimeisen virren aikana, koska halusin ehtiä bussiin, joka lähti 12.03, ettei tarvinnut odottaa tuntia. Tosin niin huomion kiinnitti myös kirkkoon jonkun mukanaan tuoma koira, joka haukahti kesken tekstien välisen musiikin.

Illalla oli jälleen naapuriporukalla pitsaa, tällä kertaa minun huoneessani. Teejatkot olivat Aysen ja Veronican luona naapuripuutarhan talossa.

Studieresa 14.5.

Lähtö tälle "luokkaretkelle" oli jo 7.30 aamulla. Aivan näin aikaisin ei matkaan kuitenkaan päästy, kun kaikki eivät olleet ajoissa ja ilmaantui poisjääntejä, joista ei ollut ilmoitettu etukäteen kurssin vetäjälle. Lopulta matkaan lähti noin 14 henkeä noin 50 hengen bussilla... Matka Grängesbergiin kesti lähes kolme tuntia puolen tunnin kafferastilla.

Grängesbergissä vierailimme Svenska filminstitutissa. Vierailu oli lievä pettymys, koska meille ei erityisemmin esitelty paikkaa, vaan sanottiin, että voimme haastatella siellä työskenteleviä ihmisiä... jee. Lounasta söimme läheisessä hotellissa. Minä meinasin jäädä ilman ruokaa, kun söin ensin rauhassa salaattia ja menin viimeisenä hakemaan ruokaa. Silloinpa ei enää ollut jäljellä jauhelihapihvejä ja jouduin odottelemaan aika kauan, ennen kuin sain annoksen eteeni. Annos oli sitä paitsi niin pieni, etten tullut täyteen. Lounaan jälkeen kävimme katsomassa taloa, jota rakennetaan nitraattifilmien arkistopaikaksi.

Tämän jälkeen jatkoimme matkaa Säteriin. Matka kesti yli puolituntia. Säterissä vierailun kohteena oli Film- och biografmuseum. Oikein korea paikka ja tällä kertaa saimme vähän enemmän esittelyä esimerkiksi vanhasta (vanhimmasta?) projektorisysteemistä. Kuitenkin lopulta taas todettiin, että voimme itse kierrellä museossa ja katsella. Kysyessä sai kuitenkin jälleen lisätietoa. Kotimatka kesti jälleen yli kaksi tuntia ja takaisin KTH:lla olimme seitsemän jälkeen illalla.

Pinkaisin äkkiä kämpille ja jatkoin tavaroineni Brommaplanille, mutta missasin juuri ja juuri bussin, jolla oli tarkoitus matkustaa Ekerö kyrkvägille asti. Onnekseni myös Ingela ja Chifas olivat myöhästyneet bussista ja menimme yhdessä Ekerö Centrumille asti, josta Martin haki meidät Credon gemeskapshelgiin.

Södertälje, Högalids tornuppstigning 13.5.

Lähdin aamulla pendeltågilla Södertäljeen. Matka kesti noin 40 minuuttia. Kaupunki oli ihan mukavan tuntuinen ja kuulin aika monen puhuvan suomea. Itse asiassa kirkossakin olisi ollut suomalainen hartaus, mutta en sitten jäänyt odottamaan puolta tuntia. Kävin katsomassa mm. myös KTH Sydin tiloja Campus Telgessä.

Iltapäiväksi oli suunnitteilla Högalids kyrkanin torniin nousu. Siellä oli useamman päivän vårfest tms. ja he järjestivät torniin kipuamiskierroksia, joille piti ilmoittautua. Lähetin "Torntelefoniin" tekstiviestin. Perille päästyäni sain kuitenkin todeta, ettei ilmoittautumistani oltu näin vastaanotettu. Onneksi kuitenkin pääsin kierrokselle mukaan ja ihastelemaan maisemia Tukholman "sisäkaupungin" (innerstad) korkeimmalta paikalta. Tornin näköalapaikka on 80 metriä maanpinnan yläpuolella ja 120 metriä merenpinnan yläpuolella.

Viimeinen laulutunti 12.5.

Kävin vielä viimeisen kerran Katarinan luona laulutunnilla. Tunti jäi hieman lyhyeksi, koska hänen miehensä piti lähteä työtehtäviin ja Katarinan piti siirtyä vahtimaan heidän 10,5 kuukautista poikaansa. Ihan antoisa kokemus kyllä oli käydä ruotsalaisella opettajalla.

Anna vierailulla 11.5.

Anna tuli käymään Konradsbergissä ensimmäisen kerran sitten huhtikuun alun. Posti oli tuonut mukanaan pankista kirjeen hänelle, koska hän ei ole vieläkään ilmoittanut pankkiin uutta osoitettaan. Näin hänet jo päivällä koululla ja hän sanoi tulevansa puolituntia alkuperäistä suunnitelmaa myöhemmin. Todellisuudessa hän tuli vielä tästä ajasta puolituntia myöhemmin - niin espanjalaista. No, eipä tuo suuresti haitannut. Ruokakaan ei ihan ehtinyt jäähtyä.:)

Samana iltana Giorgio auttoi vaihtamaan loppuun palaneen kattolampun. Tarvitsin apua siksi, että huoneen katto on niin korkealla. Giorgiokin turvautui pesutuvasta löytyviin tikkaisiin huoneen tikkaiden sijasta, koska nämä olivat tukevammat.

Lounas puutarhassa 9.5.

Romanon ideana söimme naapuriporukalla puutarhassamme lounasta periaatteella, että kaikki laittoivat jotain ruokaa. Oli ihan kivaa, kun aurinkokin paistoi. Naapuriporukka kattaa tällä hetkellä Romanon ja Sonian, Marcon, Giorgion sekä saksalaistytöt Veronican ja Aysen naapuritalosta. He ovat ilmaantuneet porukkaan mukaan Romanon espanjalaisen tyttöystävän Sonian myötä. Illalla pizzaa syömässä oli myös Albi.

Koulua... 8.5.

Ei koulua virallisesti, mutta istuin silti monta tuntia lauantaina koululla kirjoittamassa raportin osaani ja sainkin 7 sivua kasaan. Aamupäivällä ehdin käydä ajelemassa Lidingö banan edestakaisin.

Mona Lisas leende 7.5.

Oli alunperin tarkoitus lähteä Livin bändin keikkaa kuuntelemaan, mutten tiennyt kunnolla aikaa enkä osoitetta paikkaan enkä saanut ketään mukaani. Borghild ehdotti leffaa sen sijaan ja lähdinkin sitten Kistaan katsomaan Mona Lisas leende hänen kanssaan. Oli ihan hyvä leffa.

Uppsala 6.5.

Olin jo aiemmin suunnitellut Credo-tuttujen Annen ja Tinan kanssa tätä päivää Uppsalassa käymisen varalle. Ehdin vähän empiä, jaksanko sairastamisen jälkeen lähteä ja antavatko jätättäneet opiskeluaikataulut myöden, mutta päätin kuitenkin lähteä.

Lähdimme jo aamulla ennen kello 10 ja perillä olimme tunnin bussimatkan jälkeen. Oli tosi lämmin päivä enkä voinut auringossa oloa välttää, vaikka niin pitäisi tehdä antibioottikuurini vuoksi. No, toivottavasti en pahasti palanut. Kaupunki oli kaunis ja erityisesti tuomiokirkko oli upea. Selvästi pienempihän kaunpunki on kuin Tukholma ja tuntui aika pikkukaupungilta, mutta ihan kivalta sellaiselta. Puolikuuden maissa olimme taas takaisin suurkaunpungin vilinässä.

Klervi & Nicolas 5.5.

Ensimmäinen koulupäivä oli pitkä, mutta jaksoin ihan hyvin. Jaksoin myös illalla lähteä katsomaan Klervin ja Nicolas'n uutta asuntoa Söderissä. Käytiin Konradsbergin naapurustoporukalla pienissä tupareissa. Asunto on vuokrattu vapailta markkinoilta huhtikuun alusta, kun eivät olisi saaneet Konradsbergissä asua enää syksyllä. Ihan kiva yksiö keittiöllä hyvällä paikalla.

Lääkäri 4.5.

Olin maanantaina päättänyt, että tiistaina on pakko mennä lääkäriin, kun kuume ei meinaa jättää rauhaan. Soitin aamulla studenhälsaan ja sieltä sanoivat, että heidän lääkärinsä on paikalla vain torstaisin ja asian täytyy olla "studierelaterad". Kuume ei sitä ole. En kyllä tiedä, miksi. Kyllähän kuume liittyy opintoihin siten, ettei kuumeisena paljon opiskella. Neuvoivat CityAkuteniin Hötorgetin lähelle.

CityAkuteniin pääsee ilman ajanvarausta, mutta aikaaviepää hommaa siellä käynti oli. Odotin ensin noin 30 minuuttia, että pääsin ilmoittautumaan ja samalla selvisi, etteivät huoli matkavakuutuskortistani, jonka periaatteessa pitäisi toimia niin, että he lähettävät laskunsa vakuutusyhtiööni. No, odotusajaksi ilmoitettiin noin 1,5 tuntia. Todellisuudessa tämä aika venyi yli kahteen tuntiin ja ehdin jo käydä ihmettelemässä, olenko kenties missannut minun huutelemiseni, kun olin alkuun ulkona käymässä.

Kun vuoroni viimein tuli, sain odottaa lääkäriä vielä toimenpidehuoneessakin noin vartin. Lääkärin tutkimusten jälkeen minulta otettiin verikoe sormenpäästä ja taas sain odottaa puolituntia lääkärin lausuntoa. Viimein melkein 5 tuntia tälle yksityiselle lääkäriasemalle tuloni jälkeen pääsin lähtemään antibioottiresepti kourassani. Onneksi tänä päivänä minulle ei enää noussut kuumetta. Muuten olisin ollut päivän jälkeen ihan rättiväsynyt.

Kuumetta, kuumetta... 1.-3.5.

Kuume oli sitkeä. Korkeimmillaan se kävi 39,2 lauantai-iltana. Pudotin sen särkylääkkeen voimin ja sain olla kuumeeton, mutta kylläkin voimaton, aina sunnuntai-iltapäivään asti. Illalla oli taas yli 38 astetta... Maanantai näytti jo paremmalta, mutta jälleen illalla kuumemittari näytti lukemaa 37,6.

Missade valborgsdag 30.4.

Vappu on paljon merkityksettömämpi täkäläisille opiskelijoille kuin suomalaisille Suomessa. Tästä kertoo jo sekin, että minulla oli kaksi luentoa vappuaattona. Uppsalassa meno kuulemma olisi toinen. Aamulla minulla oli jo 37,0 astetta kuumetta, mutta ajattelin, että voin silti lähteä kouluun. Niinpä lähdinkin ja aamupäivällä kylmäolo jatkui, mutta iltapäivällä voin mielestäni jo paremmin enkä ollut uskoa kuumemittarin lukemaa 38,0, kun tulin iltapäivällä kotiin. No, kuumeen nouseminen tiesi mm. vappukokkojen näkemisen missaamista ja sen vähäisenkin vapputunnelman menetystä.

Kylmiä väristyksiä 29.4.

Aamulla oli ensimmäinen optiikan laboratorio, jossa määritettiin linssisysteemin polttoväliä. Olimme aika nopeita ja ehdimme aloittaa selkkarinkin labra-ajalla. Lounaalla näin pitkästä aikaa Annaa ja toimitin hänelle pari Konradsbergiin pääsiäisen tienoolla tullutta pankin kirjettä.

Illalla kävin Kristinebergin urheilukentällä tekemässä vähän liikkuvuus- ja imitaatioliikkeitä ennen kuin hemgrupp kokoontui luonani. Ennen nukkumaan menoa oli aika kylmä olo eikä peittojen päälle vetäminenkään oikein auttanut. Aavistin tulevani kipeäksi...

Redigering 27.4.

Editoimme Ruotsalaisia kummallisuuksia filmimme Peterin kanssa päivän aikana valmiiksi. Äänen ja koneen kanssa oli ongelmia, mutta saimme onneksi homman tehdyksi. Kiitos myös AMT:n Jocken, joka joutui soittelemaan ohjelman käyttäjätukeenkin, kun ohjelma ei meinannut selvitä ääniraitojen ja tekstin kanssa. Hommaan meni aikaa 9.20-16.50 salaattilounaalla... Nyt väsyttää.

Paluu arkeen 26.4.

Opetus alkoi nyt maanantaina KTH:lla uudestaan. Päivän aikana ehdin kuitenkin viimeistellä hemtentani palautuskuntoon ja kävin viemässä sen JMK:lle. Toivottavasti tällä kertaa ei ole haittaa aikaisessa olosta! Eli toivottavasti kurssin opettaja ei hukkaa tenttiäni, kun viimeinen palautuspäivä on vasta torstaina! Optiikasta tuli ensimmäinen kotitehtävä ja labrat alkavat tällä viikolla... ääh.

Credo-hengausta 25.4.

Essingen kirkon jumalanpalveluksen jälkeen menin Credolle syömään. Tällä kertaa paikalla oli varmaankin tuplaten tavalliseen sunnuntaihin nähden. Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului lähteä Ingelan matkaan opettelemaan ruotsalaisia kansantansseja tjsp., mutta porukka perui lähtönsä ja niinpä Ingelakaan ei ollut lähdössä. Sen sijaan jäimme katselemaan, kun Credon lounaalla olleista osa jäi pelaamaan jalkapalloa. Söimme jäätelöä aurinkoisessa, mutta hieman tuulisessa säässä. Jalkapalloilun päätteeksi teimme pienemmällä porukalla kävelylenkin ja kotiin ehdin vasta viiden jälkeen. Illalla oli vuorossa naapureiden kanssa pitsaa. Pitkästä aikaa. Nyt mukana oli myös pari saksalaista tyttöä naapuritalosta.

Otaniemessä alkoi Raamattumaraton ja sen onnistumista jännitän täällä hengessä mukana. Teemu on yksi kuudesta lukijasta. Toivottavasti tapahtuma sujuu hyvin eikä käy liian raskaaksi lukijoille.

Kuvauspäivä II ja Linda 24.4.

Kuvasimme Viking Linen satamassa päiväsaikaan ja tällä kertaa auringon paisteessa. Kuvaus oli nopeasti ohi ja ehdinpä vielä käymään itsekseni Nockebyssä. Yksi pikaraitioteistä tuli siis koeajetuksi.

Illalla raamiksemme Linda oli kutsunut nykyisiä ja vanhoja raamislaisia luokseen päivälliselle. Vanhoista raamislaisista paikalle oli ehtinyt vain yksi ja nykyisistä mukana olivat kaikki yhtä lukuunottamatta. Oikein rattoisa tyttöjen ilta.:)

Seminarier 23.4.

Loppuviikko kului perjantain seminaareihin valmistautuessa ja kotitentin viimeisiin kysymyksiin vastaillessa. Perjantaina siis esittelimme Aftonbladet-työmme ja toisessa seminaarissa kertoilimme toisillemme opintovierailukokemuksistamme. Raportin kanssa aikaisessa oleminen ei kyllä tällä kertaa paljon hyödyttänyt: kurssin opettaja ei muistanut saaneensa minun ja yhden toisen tytön raporttia, kun olimme lähettäneet ne vähintään viikon tai kaksi ajoissa. Seminaareissa pääsi taas harjoittelemaan suullista esitystä ruotsiksi... meni ihan mukavasti tällä kertaa.

Iltapäivän ja illan sateessa aloitimme Peterin kanssa kuvaamaan ruotsalaisia kummallisuuksia. Niin, teemme siis niistä pienen opetusfilmin Suomesta Ruotsiin saapuville kurssilla Produktionsteknik för rörlig bild. Kuvaaminen sujui hyvin ja saimme satamaotosta lukuunottamatta kuvamateriaalia tarpeeksi. Peterin päivällinen kaverinsa kanssa peruuntui, joten teimme sitten päivällistä kuvaamisen päätteeksi.

Paluumatka 19.4.

Palasin Ruotsiin Turusta lähtevällä päivälaivalla. Päivä sujui muun muassa kotitenttikirjoja lukiessa. Lukeminen onnistui kansimatkustajille tarkoitetuilla penkeillä hyvin lukuun ottamatta sitä, että joku suomalainen juopunut mies tuli välillä jutustelemaan ja toistamiseen häiritsi lukemistani jututtamalla takanani istunutta miestä.

Karaokeakin lauloin, mutta tällä kertaa karaoke lopetettiin lyhyeen, kun innokkaita laulajia ei ollut montaakaan. Yhteensä meitä oli kait kolme. Sain ihan kivaa palautetta yleisöltä.:)

Åbo 18.4.

Sunnuntai-iltapäivällä oli aika jättää pk-seutu taakse. *nyyh* Matkustin junalla Turkuun kaverini Jennyn luokse yöksi. Taisi olla 6 vuotta sitten kun viimeksi nähtiin! No, ihan hyvin toisemme tunnistettiin kuitenkin ja Jenny oli vastassa oikealla asemalla, kun sulhasensa Mika oli jo ehtinyt epäillä, että jos sattuisinkin jäämään jo Kupittaalla pois. Kyseinen asema olisi ollut kyllä jopa vähän lähempänä Jennyn asuntoa.

Anna ja Sergi 13.4.

Annalla on nyt pääsiäisen aikaan kylässä Tukholmassa poikaystävänsä Sergi. Tiistaina he olivat kuitenkin risteilemässä Helsinkiin ja kävimme Teemun kanssa tapaamassa heitä keskustassa ja söimme lounasta UniCaféessa. Toivottavasti kierros 3T:llä kaupungin ympäri oli näkemisen arvoinen, kun neuvoimme heitä lähtemään tunnin kierrokselle.:)

Ylläri 5.4.

En ollut uskoa silmiäni, kun käydessämme Dipolissa syömässä näin yhden tukholmalaisen opiskelukaverin. No, oli se Danielillekin vähintään yhtä suuri ylläri tavata yhtäkkiä tuttu vieraassa paikassa. Tosin olihan hänellä siinä kaverinsa, jonka luona oli vierailulla.

Kotimatka 4.4.

Sunnuntai-iltapäivällä alkoi odotettu kotimatka laivalla pääsiäislomalle Suomeen.:)

Sitsit 3.4.

Roger ja Veronica houkuttelivat perjantaina minut ostamaan lipun lauantain sitseille. Sitsien teema oli charter-lento aurinkorannalle. Sitsivieraat olivat siis pukeutuneet hellemekkoihin ja shortseihin. Sopihan se, kun sisällä oli tarpeeksi lämmintä, mutta suunnittelematon murtovarashälytys ajoi kesäkansan välillä ulos värjöttelemään eikä se ollut enää niin hauskaa...:|

Sitsien järjestämiseen oli selvästi käytetty paljon aikaa ja vaivaa. Tunnelma "lennolla" ja määränpäässä oli myös onnistunut. Ruoka tosin ei ehkä ollut ihan hintansa väärti eikä alkoholiton vaihtoehto snapsille ollut oikein mieleinen, puolukkamehuahan se taisi olla... Yllättävintä oli, että Mediesektionin puhis totesi sitsien olevan jonkinlainen vuosijuhlan korvike.

Anna muutti 1.4.

Niin, aprillipäivän kunniaksi Anna muutti ihan oikeasti Lappikseen ja minä jäin yksin huoneeseeni. Ihan kiva on saada omaa rauhaa, mutta toisaalta joinain iltoina voi olla yksinäistäkin. Marco ehti jo säikäyttää kertomalla, että hänelle oli viime vuokrakuitin mukana tullut kirje, jossa sanottiin, että kahden hengen huoneessa yksin asuvat joutuvat pian maksamaan koko vuokran. Sain kirjeen nähdäkseni ja huokaisin helpotuksesta: tämä koski vain Kistaa.

Kulturinvandring 31.3.

Ylioppilaskunnalla on tällä viikolla kulttuuriviikko ja siihen liittyen järjestettiin sitten myös "kulttuurivaellus" kampuksella. Käytännössä kierrettiin katselemassa noin tunnin verran KTH:n vanhinta(?) rakennusta ulkoapäin ja siinä olevaa taidetta. Ihan mielenkiintoista oli oppia jotain koulun historiasta samalla ja siitä, mitä mikäkin kaiverrus esittää. Lähes kaikki koulun taide on kuulemma Ivar Jonssonin tekemää.

Luftfartsverket 29.2.

Eipä oltu Metron kannessa. Olivat sittenkin valinneet kuvan jostain perheestä paistattelemassa päivää. :/

Luftfartsverketin markkinapäällikkö (?) oli halunnut aikaistaa haastatteluamme, joten menimme Emelien ja Peterin kanssa sinne jo kello 12, kun alkuperäisen aikataulun mukaan oli tarkoitus olla perillä kello 14. No, eipä tuo haitannut, paitsi että aamuinen luento jäi kesken. Saimme oikein hyvän haastattelun koskien halpalentoyhtiöitä ja erityisesti tapaus Goodjetia. Haastattelun jälkeen suunnittelimme raporttiamme kiinalaisen ravintolan lounasbufféesta nauttien. Raportti pitää olla valmis huomenna ja minulle lankesi teoriaan perehtyminen. Sain jo onneksi kirjoitettua jotakin. Saa nähdä, kuinka paljon Emelie katsoo parhaaksi muuttaa ja korjailla sivunpituista tekstiäni...:)

Ikäaliarvio 28.3.

Menin tällä kertaa Essingen kirkkoon, kun viimeksi S:t Göranissa saarna oli ihan puppua. Essingessä olikin kirkon uudelleen käyttöönotto remontin jälkeen ja kirkkokahvit vohveleineen. Kirkkokahveilla kirkkoherra tuli kysymään minulta, että en kai ole rippikoululaisia (jotka olivat koolla toisella puolen seurakuntataloa). Hah, ehkä pitäisi olla imarreltu, että minua luullaan kahdeksan (8) vuotta nuoremmaksi!;) No, kerroin kirkkoherralle olevani vaihtarina täällä ja hän innostui kysymään, olisinko kiinnostunut joskus olemaan mukana järjestämässä jumalanpalvelusta. Ja sanoin, että mikäs siinä ja että voisin vaikka laulaa ja annoin yhteystietoni. Katsotaan soitteleeko Gunnel joskus...

Anna valmisti meille espanjalaisen lounaan.:) Ihan oli hyvää tortillas de patatas ja isänsä tekemät makkarat. Kävimme sitten auringonpaisteisella päiväkävelyllä Mälarenin rannassa ja ostimme kevään ensimmäiset irtojäätelöt. Rannassa yksi valokuvaaja alkoi kuvata meitä jäätelöinemme ja paljastui, että hän on Metro-lehden kuvaaja ja pyysi meitä vähän poseeraamaan rannempana. Toimittaja selvitti meidän nimemme ja sanoi, että kuva saattaa tulla maanantaisen lehden kanteen!

Anna-Maaria ja Kalle 27.3.

Lauantaipäivä vierähti mukavasti, kun sain vieraita Suomesta. Anna-Maaria ja Kalle tulivat päiväristeilyllä Tukholmaan ja kävivät samalla minulla kylässä.:)

Illalla oli vuorossa Konradsbileet naapurissa. Tällä kertaa bileväkeä ei ollut yhtä paljon kuin viimeksi, mikä vaikutti vähän tunnelmaan. Enkä nyt ollut kovin ihastunut puhumaan politiikasta itävaltalaisen ja italialaisen pojan kanssa... Lähdin suhteellisen hyvissä ajoin, kun yöllä vaihdettiin kesäaikaan. Täällä se tapahtui kello 2 yöllä, mutta eiköös se Suomessa ole ollut neljältä? Miten oli tänä vuonna?

Litterointia ja oopperaa 26.3.

Sain aamupäivällä Matilta CD:n, jossa oli edellispäivän haastattelu jaettuna kolmeen osaan. Istuin sitten koko iltapäivän litteroimassa 17 minuutin pätkääni. Ei varmasti olisi mennyt yhtä paljon aikaa, jos kieli olisi ollut suomi...;) Ja vaikka kuuntelin joitakin kohtia moneen kertaan en silti saanut kaikista sanoista selvää. No, ehkä Matti ja Fredrik selvittävät nuo kohdat, jos niissä nyt on jotain oleellista.

Illalla kävimme Annan kanssa oopperassa katsomassa Verdin Otellon. Saimme opiskelijahintaiset paikat "piippuhyllyltä", jossa melkein huippasi, mutta kyllä sieltäkin näki ihan riittävän hyvin ja kuulikin. Komea rakennus tuo oopperatalo täällä.

Aftonbladet 25.3.

Tämä torstai oli pitkä päivä. Menimme aamulla kymmenen aikaan Aftobladetin verkkoversion toimitukseen tekniikkapäällikköä jututtamaan. Tunnin verran saimme viedä hänen aikaansa ja aika hyvin hän osasi onneksi vastailla myös journalistiikkaan liittyviin kysymyksiin.

Iltapäivällä oli journalistiikan seminaari. En ollut ehtinyt lukea kaikkea materiaalia (yli 100 sivua), kun sain sen käsiini vasta maanantaina, mutta eipä tuolla ollut merkitystä, koska en onnistunut avaamaan suutani kertaakaan seminaarin aikana. Olisi minulla ollut jotain sanottavaa, mutta ajatus ja kieli ei kulkenut tarpeeksi nopeasti, että olisin saanut suunvuoron keskustelussa...

Seminaarin jälkeen kävin raamiksemme Lindan luona, joka oli ystävällisesti lukenut läpi raporttini Ruotsin Sanomista. Kovin oli teksti keltainen, kun Linda oli tällä värillä merkinnyt korjaamansa kohdat... Hän oppi kyllä yhden uuden sanan raportistani: taittaminen on ombrytning ruotsiksi. Yllättävintä oli kyllä, että illemmalla Credolla tapaamamme ruotsin kielen opiskelija ei myöskään ollut koskaan kuullut sanaa...;)

Melodifestivalen 20.3.

Viimeistään nyt olen vakuuttunut siitä, että ruotsalaiset ovat todellista euroviisukansaa. Menimme yhdessä Ingelan ja Borghildin kanssa katsomaan Ruotsin Eurovision laulukilpailun karsinta kilpailun Melodifestivalin finaalia isolta screeniltä Elim kyrkkaan! Hieman outo paikka mielestäni tällaisen ohjelman katselemiseen, mutta kävihän se niinkin ja muussa tapauksessa olisin ollut autuaan tietämätön tästä kuumasta puheenaiheesta. Tai no en ihan, sillä kuuntelemallani radiokanavalla oli Melodifestivalen-viikonloppu ja siellä soitettiin sekä tämän vuoden ehdokkaita että vanhoja euroviisuja koko viikonlopun ajan.

Illan finaali järjestettiin Globenissa ja se tuli suorana lähetyksenä koteihin ja... no, Elim kyrkaan ainakin. Globen oli loppuunmyyty ja show sen mukainen. Oikein pienoismalli varsinaisesta Eurovision laulukilpailusta väliaikashow'neen ja juryineen sekä puhelinäänestyksineen. Itse ehdokaskaarti oli monenkirjavaa: oli latinorytmiä, kansanmusiikkivivahdetta, eläkeläismummotrioa, E-type teknobiiseineen, viime vuonna Ruotsia menestyksekkäästi edustanutta poppoota, Drag Queenejä ja tangoa. Kamppailu voitosta oli tasainen ja sen ratkaisivat paikallisjuryt ja katsojien äänet, joilla oli yhtä suuri painoarvo kuin juryillä yhteensä. Lopulta valituksi tuli Lena Philipsson kappaleella Det gör ont. Jaa-a, eipä ollut minun makuuni tämä kappale junnaavine kertosäkeineen enkä usko, että Ruotsi menestyy mitenkään merkittävässä määrin toukouussa Istanbulissa.

Kotimatkalla huomasimme, että Hedvig Eleonora kyrkassa oli Midnattsmässa. Siellä oli mukava käydä rauhoittumassa illan päätteeksi.

Kista 18.3.

Raamis oli tällä kertaa raamiksemme norjalaisvahvistuksen Borghildin luona Kistassa, jossa sijaitsee myös KTH:n IT-yliopisto. Peltojen ja metsän keskeltä tunnelbana lopulta putkahti talojen ja liikekeskuksen viereen. Borghildin asunto oli samassa talossa kuin Kista Gallerian eli käytännössä hänen alakerrastaan löytyy vaikka mitä liikkeitä ja elokuvateatteri ja McDonald's. Aika mielenkiintoista. Mielenkiintoista on myös, että opiskelija-asunnon (huoneen keittiön kera) vuokra on peräti 4000 kruunua kuussa, vaikka se sijaitseekin aika periferisessä paikassa Tukholman keskustaan nähden. Paluumatkalla jouduin matkalippujen tarkistukseen. Tällä kertaa tarkistajat nousivat vaunuun.

Suullinen esitys ja laulutunti 17.3.

Sovimme Peterin ja Emelien kanssa, että pääasiassa minä esittelen Mediejuridik-kurssille valitsemamme epäonnistumisen (Goodjet-lentoyhtiö) suullisesti seminaarissa. Juttua ei minulla kyllä ihan tarpeeksi riittänyt kymmeneksi minuutiksi, mutta tuli silti puhutuksi, vaikkakin vähän takellellen. Emelie kyllä täydensi osaltaan minun aukkojani. Tällä kertaa jännitti enemmän kuin uutisarviointia esitellessä.

Illalla kävin nyt toisen kerran laulutunnilla. Tunti vierähti äkkiä, eikä loppujen lopuksi ehditty paljoa katsoa itse laulua. Minun pitäisi etsiä käsiini jostain piano, että voisin treenata Ridente la Calmaa itsekseni. Opettajani suosittelemaa Barbara Bonneyn levyä en ole löytänyt mistään. Esimerkiksi yhdessä liikkeessä sanottiin, että ovat tilanneet sitä jo lokakuussa, mutta että sitä ei ole vielä tullut.

Raportti 16.3.

Istuin aikalailla koko päivän kirjoittamassa raporttia viime viikon vierailustani Ruotsin Sanomiin. Sain sen kuitenkin valmiiksi ja olin yllättynyt, kuinka helposti loppujen lopuksi tekstiä syntyi 7,5 sivua ruotsiksi. Eri asia on, kuinka paljon joukossa on kielivirheitä!

Elim kyrka 14.3.

Menin aamupäivällä tällä kertaa Elim kyrkaan, jossa raamislaiseni käyvät. Tilaisuus oli jumalanpalvelus, mutta perusluterilaiseen vuorolaulukaavaan tottuneena se ei minusta siltä tuntunut. Lisäksi tilaisuudesta puuttuivat muun muassa evankeliumin lukeminen ja Isä meidän -rukous. Jeesus ja risti olivat kyllä keskeisessä asemassa. Tärkeässä osassa oli ylistyslaulu ja saarna. Teksti luettiin Vanhasta Testamentista. Kirkko ilmoittaa kotisivuillaan olevansa evankelinen baptistikirkko.

Tenta!! & TentaPub 13.3.

Vierailun jälkeen loppuviikko kului Medieperceptionin tenttiin lukiessa. Ei ollut erityisen mukavaa herätä klo 6:30, kun tentti alkoi jo kello 8:00. Onneksi tuli lähdettyä ajoissa, sillä jouduin odottamaan bussia 13 minuuttia. Aika hiljaista oli kaduilla siinä seitsemän jälkeen lauantaiaamuna. ;) Tentin kestoksi oli määrätty viisi tuntia ja sen verran siellä melkein istuinkin. Tentin päätteksi sai vilkaista oikeita ratkaisuja ja huomasin, että kylläpä oli tullut mokailtua siitä huolimatta, että kaikki mahdollinen materiaali sai olla mukana. Toiveilen kuitenkin, että tentti meni läpi. Se olisi nyt pääasia.

Täällä on tapana, että aina tenttikauden jälkeen ylioppilaskunta järjestää isot bileet ylioppilaskunnan talolla. Tällä kertaa lähdimme naapurustoporukalla TentaPubiin illalla yhdeksän jälkeen. Saavuttuamme paikalle, jouduimme jonottamaan 55 minuuttia ulkona ja 15 minuuttia narikkaan sisällä. Paljon oli porukkaa ja myöhään meni, mutten ole aivan vakuuttunut, että tilaisuus oli tuon jonotusurakan väärti.

Ruotsin Sanomat II 9.3.

Toiselle vierailupäivälle jäikin vähemmän tehtävää. Pääsin tosin puhtaaksikirjoittamaan kaksi mielipidekirjoitusta... Aamulla pääsin taas ovesta sisään jonkun perässä, mutten osannutkaan perille itse. Löysin ulos ja soitin toimituspäällikölle, että olen ovella, mutta olinkin loppujen lopuksi väärällä ovella.:) Tällä kertaa lähdin kotiinpäin jo kolmen jälkeen.

Ruotsin Sanomat I 8.3.

Aamulla matkustin vihreätä linjaa Johannelundin asemalle asti ja etsiydyin Sorterargatan 11:een. Pääsin ovesta sisään jonkun samaan aikaan tulleen miehen mukana ja hän näytti, missäpäin taloa Sanomien toimitus on. Aika mutkitteleva reitti. Samassa talossa on muun muassa sanomalehtipaino ja Dagens Industrin toimitus.

Päivä kului toimituksen toimintaa seuraten ja toimittajia kysymyksillä häiriten. Olin paikalla aina puoli kuuteen asti, jotta näin, mitä valmiille lehdelle tapahtuu.

Ljus och hopp 7.3.

Kävin aamulla kävellen S:t Göranin kirkossa. En ollut ollenkaan tajunnut, että se on niinkin lähellä, että kävelymatka kestää vain 10 minuuttia.

Iltapäivällä luulin meneväni kuuntelemaan kuorokonserttia Högaklidskyrkaan, mutta se olikin kansanmusiikkisävytteinen jumalanpalvelus. No, ihan kiva kokemus sekin.

Viimeiset jäät ja Sandrine 6.3.

Menin nuhaisuudesta huolimatta aamulla jäälle. Ja onneksi meninkin, koska kentän ilmoitustaululla oli tieto, että sunnuntai on kauden viimeinen päivä. Aurinko paistoi, mutta jää oli pyykkilautaa ja vinkeä tuuli teki luistelun raskaammaksi.

AIESEC-kummiteltavani Sandrine oli tullut risteilemään Tukholmaan parin kaverinsa kanssa ja tapasin heidät kaupungilla. Seuraan liittyi myös Sandrinen kaverin kavereita, joten meitä oli lopulta 6.:) Ihan kiva oli nähdä kummiteltavaani, kun ei ehditty joulun tienoolla ennen tänne tuloani näkemään.

"Yxman gick bet vid värdetransportrån" 5.3.

Kyseinen otsikko oli Stockholm Cityssä tänä aamuna. Siitä selvisi, mikä virka näkemälläni kirveellä oli ollut. Naamioitunut kirveellä aseistautunut mies oli ryövännyt läheiseen pankkiin menossa olleen rahapakkauksen. Kirvesmies oli yrittänyt hakata kirveellään paketin auki, mutta väripatruunat siinä vain olivat räjähtäneet ja kirvesmies oli lähtenyt käpälämäkeen Tekniska högskolanin metroaseman kautta. Myöhemmin muualta oli löydetty kärventyneitä seteleitä ja pakkaus, mutta ryöväri on edelleen karkuteillä.

En stor yxa och födelsedag 4.3.

Kun olin palaamassa journalistiikan luennolta kampukselle, näin jotain pelottavaa: Östra stationin busseille johtavat liukuportaat oli suljettu poliisin muovinauhoin ja paikkaa vartio naispoliisi. Paikalla oli lisäksi kaksi lehtikuvaajan näköistä miestä tiirailemassa kameran kanssa ja sitten se pelottavin juttu: liukuportaiden yläpäässä maassa lojui isonkokoinen kirves! Sitä alkoi mielikuvitus laukkaamaan, mitä oli oikein tapahtunut.

Illalla luokseni kokoontui ensin raamikseni porukka ja muutamaa tuntia myöhemmin muita vieraita syömään synttärikakkua. Oikein mukava ilta, vaikka onkin karu todistus siitä, että olen taas vuoden vanhempi.;)

Service av elanläggning 2.3.

Aamulla jäivät yöunet vähän lyhyeen, kun sähkötarkastajat tulivat kello 8:05. Hetkessä oli vaihdettu rikkinäinen pistorasia ja tarkastus muutenkin tehty. Miehet virnuilivat, että "nyt voitte jatkaa nukkumista", kun lähtivät. Eipä enää tullut uni silmään, kun oli sen verran räkäinen olo...

Kun olin pesemässä pyykkiä, eräs toinen huoltomies tarvitsi minua avamaan pesutuvan oven. Hassua, ettei hän ollut saanut oven avaamiseen tarvittavaa korttia, vaikka oven korjaaminen oli hänen tehtävänsä. Halusipa tuo vielä hetkeksi lainata korttiani, että pystyi kokeilemaan oven toimivuutta. Olin hieman epäilevän näköinen, joten hän alkoi sitten selitellä syytä kortin tarvitsemiseen... lähdin kuitenkin kohta pesutuvalta, joten kovin kauaa hän ei ehtinyt lainata korttiani.

Nyhetsvärdering seminarium 1.3.

Maanantaiaamu alkoi edellisen viikon nyhetsvärdering-tehtävän läpikäynnillä seminaarimuotoisesti. Hmm... jouduin/pääsin puhumaan ryhmäni kanssa muiden kurssilaisten eteen. En ottanut siitä mitään paineita eikä se loppujen lopuksi jännittänyt yhtään. Kieli takkusi vähän, mutta uskon tulleeni ymmärretyksi, kun selitin uutisoinnin tyyliä ja naisten asemaa sanomalehdissä 25.2.

Tautini vuoksi jouduin perumaan tälle päivälle sovitun laulutunnin ja sählykin jää väliin... harmittaa.

Karkauspäivä 29.2.

Nyt nuhani oli jo selvästi vaivana. Aamulla herätessä en meinannut saada ääntä lähtemään itsestäni. Kävimme Kungsholmenin kirkossa Söndagsgudtjänstissä. Kirkko oli kyllä hienoin vierailemistani kirkoista täällä.

Viikonloppu sujui nopeasti ja pian oli aika saattaa Teemu kotimatkalle...

Lost in translation 28.2.

Sinnikkään lippujen metsästämisen jälkeen saimme liput elokuvaan Lost in translation. Olisi ollut fiksumpaa varata liput etukäteen, mutta onnistuihan se näinkin. Kaikki liput oli jo varattu, mutta kaikkia varattuja ei haettu ajoissa, joten siinä suhteessa onni suosi meitä. Elokuva oli kyllä mielenkiintoinen. Se oli hieman erilainen kuin elokuvat yleensä ja enemmän siitä olisi saanut irti, jos osaisi japania.:) Jostain käsittämättömästä syystä kananmunanmuotoinen pehmolelupöllö huvitti kaikkein eniten...;)

Teemu, Kårspexet... 27.2.

Harmikseni huomasin aamulla, että olen tulossa kipeäksi. Erityisen harmillista se oli sen vuoksi, että oli juuri alkamassa viikonloppu, jolloin Teemu oli tulossa vierailulle Tukholmaan. En ilmeisesti ole vielä sopeunut paikalliseen bakteeri- ja viruskantaan...:(

Menin aamulla Teemua vastaan Värtanin satamaan. Päivällä kävimme Medieperception-kurssin viimeisellä luennolla, joka osoittautuikin hieman erikoiseksi. Luento koostui 15 minuutin taikatemppuosiosta ja ihmisten harhauttamiseen käytettävien menetelmien teoriasta.

Illalla kävimme katsomassa Kårspexin Göta Lejonassa. Jotkin vitsit menivät kyllä ohi ja täytyi vain ihmetellä, mille muu yleisö nauraa. Onneksi sentään osa huumoripaloista tuli ymmärretyksikin.:) Näyttelijät suoriutuivat lauluosuuksistaan mainiosti.

Multikamerainspelning II 26.2.

Tänään oli siis vuorossa toinen kierros makasiiniohjelman tekemistä. Tällä kertaa päädyin VB- eli videobandkvinnaksi eli käytännössä painoin playtä ja stilliä, kun producent niin käski. Päivän mittaan ehdin kyllä seurata eri kytkentöjen tekemistä ja osallistuakin niihin ja mikkien testaamiseen. Päivä meni nopeasti, mutta oli jälleen aika raskas. Jossain vaiheessa toinen labran vetäjistä, kysyi "Förstår du svenska?" (vaikka tiesi, että ymmärrän). Kun vastasin myöntävästi, hän sanoi jotakin todella nopeasti. Hetken mietintämyssyn jälkeen, tajusin, että hän kysyi, onko se ongelma, jos hän puhuu liian nopeasti. Vastasin, että kyllä se voi ollakin...

Nyhetsvärdering-tehtävän puhtaaksikirjoittaminen sujui nopeasti, kun olin eilen illalla tehnyt jo puolivalmiit muistiinpanot. Word onneksi kertoo kirjoitusvirheistä...;) Tehtävä jätetään muistiinpanojen muodossa, joten hienojen lauseiden muodostaminenkaan ei ollut pääosassa. Sitä voin odotella Ruotsin Sanomien opintovierailuraporttiin asti. Eri asia on taas maanantainen seminaari nyhetsvärderingin suhteen. Silloin pitää laittaa suullinen kielitaito peliin.

Multikamerainspelning 25.2.

Aamulla piti olla koululla jo kello 8.00! Usch, miten aikaisin.;) Päivän ohjelmassa oli multikamerainspelning eli toisin sanoen toteutimme pienen makasiiniohjelman aiemmin tekemiemme insertien ympärille. Olin tänään toimisturyhmässä ja päädyin "tuottajan" avuksi suunnittelemaan ohjelman sisältöä ja lopulta myös lukemaan alkuspeakin "suomenruotsalaisella" aksentillani. "Tuottaja" Peter oli sitä mieltä, että niin on hyvä...:) Mielenkiintoinen päivä, erittäin mielenkiintoinen. Mutta toisaalta samalla myös raskas. Ja huomenna uudestaan. Silloin ryhmät vaihtavat osia ja olen siis makasiiniohjelman tekniikkapuolella.

Aamulla ostin nipun lehtiä: Dagens Nyheter, Svenska Dagbladet, Aftonbladet, Expressen. Mukaan tarttui myös Metro ja Stockholm City ja lisäksi päivän aikana tulostelin netistä Stockholms Fria Nyheterin uutisia. Niissä riittää iltalukemisia tälle päivälle.:) Nyhetsvärdering siis jatkuu.

Nyhetsvärdering 24.2.

Saimme journalistiikan kurssin uutisarviointitehtävän tehtävänannon vasta sinä päivänä, kun uutisia piti alkaa seurata. Hieman kummallista. Ei ollut etukäteen paljon pystynyt varautumaan. Uutisarviointia koskevia luentoja olikin sitten kaksi ja niihin meni käytännössä koko päivä. Kolmen aikoihin ehdin lähteä sataman suuntaan tervehtimään vielä vanhempiani. Satamassa jouduin näyttämään henkkarini, vaikka en ollut menossa laivaan. Henkkarit tarkistanut vartija vain totesi, että tämä tulee kaikille pakolliseksi. En ymmärrä, miksi. Hän vain vilkaisi ajokorttiani eikä tehnyt mitään muistiinpanoja tai tuskin edes kunnolla luki, mitä kortissa sanottiin. En ehtinyt viipyä satamassa kauaa, mutta oli ihan mukava vielä nähdä vanhemmat. Seuraavan kerran nähdään varmaankin vasta pääsiäisen tienoolla.

Lunta satoi melkoisesti. Kävin vielä koululla tarkistamassa yhden radiokanavan taajuuden ja lähdin sitten Konradsbergille päin. Illan ohjelmassa oli uutisseurantaa. Kuuntelin yhdet radiouutiset ja katselin Klervin ja Nicolas'n luona neljät tv-uutiset. Uutisia kerrakseen siis.

Vanhemmat 23.2.

Luentoja oli kello 15 asti, mutta sen jälkeen lähdin kaupungille tapaamaan vanhempiani, jotka olivat tulleet lyhyelle vierailulle Tukholmaan. Tapaamispaikkana oli Storkyrkan. Kiersimme koulun kautta Konradsbergiin. Anna ei sattunut olemaan kotona, joten he eivät tavanneet toisiaan. Lähdin vanhempieni matkaan heidän yöpaikkaansa ja siellä näin sitten Suomen uutisetkin televisiosta. Ilta meni nopeasti.

Big Fish, Credo, katolinen messu... 22.2.

Männä viikolla saamillani ilmaisilla elokuvalipuilla piti oleman käyttöä Astoriassa Big Fish -elokuvan esinäytöksessä kello 12.00. Klervi oli luvannut lähteä mukaani, koska lippuja oli kaksi. Hieman ennen sovittua lähtöaikaa Nicolas tuli kuitenkin soittamaan ovikelloa ja kertoi, että Klervi on pahoinvointinen eikä voi lähteä. Menin siis yksin. Elokuva oli vähän hassu eikä kyllä päässyt lempileffojeni listalle. Voi tietysti olla, etten ymmärtänyt elokuvan metaforatasoa...

Elokuvan jälkeen näin Annan S:t Eriksplanilla. Hän ei halunnut lähteä leffaan, koska ei halunnut herätä niin aikaisin. Credon international groupin sunnuntailounaalle hän kuitenkin innostui tulemaan. Olimme alkuperäisestä aikataulusta noin tunnin myöhässä, mutta ruokaa oli vielä riittämiin jäljellä niin kuin ihmisiäkin. Joukossa oli aika paljon suomalaisia. Kävelimme kotimatkan. Lunta hiutuili hiljakseen ja oli oikein mukava etsiytyä kotiin ensimmäistä kertaa jalan.

Illalla lähdin Giorgion matkaan katoliseen messuun, koska en aamulla ehtinyt luterilaiseen jumalanpalvelukseen. Olimme hieman myöhässä ja kirkko oli sen verran täynnä, ettemme olleet löytää istumapaikkoja. Lisäksi emme löytäneet mistään "virsikirjaa", josta seurata messun etenemistä ja laulaa virsiä, joten messua oli hieman vaikea seurata. Pääpiirteiltään se muistutti kuitenkin luterilaista messua.

Åkersberga, Konrad-bileet... mm. 21.2.

Aamulla paistoi aurinko ja olin tyytyväinen, että tuli herättyä ajoissa. Pitkään nukkumalla olisin menettänyt hienon päivän. Kävin koululla kokeilemassa, pääsenkö viikonloppuisinkin sisään kulkukortillani ja onnistuihan se. Sitten istuin Roslagsbanan kyytiin ja katselin kevättalvisia maisemia 45 minuutin ajan ennen kuin olin perillä Åkersbergassa. Eipä siellä paljon mitään nähtävää ollut ja turisti-infokin oli kiinni, mutta tulipahan käytyä ja nähtyä taas vähän tätä Tukholman seutua. Kotiin ehdittyäni huomasin kuitenkin tulleeni hieman petetyksi: katsoin vasta kuittia paperikaupasta ja totesin, että minulta oli otettu 20 kruunua liikaa hintaa. Olenpa lättlurad...! Pitäisi kiinnittää enemmän huomiota hintoihin ja lukusanoihin. Ei ollut kuitenkaan mitään mieltä lähteä tunnin matkan päähän hakemaan 20 kruunua takaisin.

Iltapäivällä kävin ensimmäistä kertaa Lappiksessa. Toisin sanoen tein vastavierailun Hanneksen kämpille 13 hengen soluun. Punaisia kerrostaloja. Vähän niin kuin Otaniemessä. Sisätilat olivat selvästi ankeammat kuin Konradsbergissä. Plussaa tietysti se, että solun yhteisessä keittiössä tutustuu ihmisiin ja siellä oli TV:kin(!).

Illalla oli vuorossa bileet 20F:ssä eli melkein naapurikäytävässä. Alkuun näytti, ettei tule paljon ketään, mutta illan edetessä vieraita oli melkein liiaksi asti. Kukaan minun kutsumistani ei tosin ilmaantunut paikalle.

Studiebesöket 19.2.

Mediperception-kurssilla kävimme studiebesöketillä Ruotsin Radiossa. Siellä meille esiteltiin multikanal ljudia, jollainen systeemi on kuulemma olemassa vain kyseisessä rakennuksessa. Multikanal ljud on hieman vastaava kuin Doldy Surround, mutta vielä kehittyneempi siten, että äänikanavat ovat diskreetimpiä. Ääninäytteitä voi ladata itselleen Ruotsin Radion sivuilta ja kuunnella kotiteatterilaitteistolla. Aika mahtavan kuuloisia kuuntelemamme ääninäytteet olivat.

Kävin illalla luistelemassa. Juuri ennen kuin menin jäälle, puhelimeni soi ja siellä oli Borghild, jonka tapasin silloin Credossa ja jonka hemgruppiin olen menossa. Hän kysyi, olenko tulossa Credon terminmöteen. Sanoin tulevani myöhemmin alkavaan Bibel studieriin, jos ehdin. Jäältä lähtiessä kävin pikaisesti kämpillä ja lähdin Credo husetille. Olin myöhässä, mutta niinpä olivat heidänkin aikataulunsa myöhässä ja ehdin vielä hyvin mukaan Raamatun lukemiseen.

"Lystring, det brinner i bygnaden..." 18.2.

Niinpä niin, meneillään oli Mediejuridik-kurssin tekstiseminaari, kun talossa alkoi palohälytys. Hälyttimet pirisivät ja kuului varoistus: "Lystring, det brinner i bygnaden. Vänligen lämna bygnaden..." ja sama englanniksi. Jopa tuli kiire poistua paikalta. Kaikki toimivat kuitenkin hyvin rauhallisesti. Ulospäästyämme ihmettelimme, oliko kyseessä harjoitus vai oikea tilanne. Paikalle tuli pari paloautoakin, mutta palomiesten rauhallisista liikkeistä päätellen kyseessä oli varmaankin harjoitus. Tilanteen todellinen luonne jäi kuitenkin minulle arvoitukseksi, kun lähdimme lounaalle Peterin kanssa seminaarin päätyttyä näin yllättäen puolituntia liian aikaisin.

Illalla ehdin jäältä vielä laulutunnille. Tapasin laulunopettajani ensimmäistä kertaa. Hänellä oli aika mielenkiintoinen opetusmetodi, mutta se saattaa olla hyvinkin tehokas. Se perustuu kuulemma puheterapiaan. Sovittiin jo seuraavasta kerrasta...

Grantiebesiktning 16.2.

Olin kämpillä seitsemän aikaan aamulla. Ehdin siis nukkua vähän toista tuntia ennen kuin oli aika lähteä luennolle. Svenska Bostäderin garantiebesiktning-ryhmä (mikä oli yllättävän iso) ehti juuri ja juuri käydä ennen kuin lähdin. (Tai oikeastaan olin juuri lähdössä, kun he tulivat ja sitten myöhästyin vähän luennolta). Ei siis tarvinnut jättää avainta oven rööriin. Muuten olisimmekin Annan kanssa joutuneet sumplimaan aikataulujamme yksiin niin, että olisin päässyt takaisin kotiin ilman avainta.

Kuriositeetti: Napster-roolipelissä Madonnan roolissa oli eräs poika, jonka nimeä en tiedä. Aina kun näen hänet, mieleeni tulee vain, että hän on "Madonna". No, tänä aamuna "Madonna" polki alahuulipartakolmioineen pyörällä Odenplanilla pysäkin ohi, jossa odottelin bussia.

Lounastin Peterin ja Emelien kanssa Kårhusetilla. Löysin ruoastani pienen kärpäsen, mutta söin silti annokseni loppuun, koska olin syönyt jo suurimman osan siitä. Päätin kuitenkin käydä valittamassa kärpäsestä ja sain kuin sainkin rahani takaisin. Itse asiassa vähän enemmänkin, koska olin maksanut baskupongilla (38,50) ja sain 44 kruunua, joka oli ruuan hinta käteisellä maksettuna.

Vierailu 13.2.-16.2.

Kävin Suomessa ystävänpäiväpikavisiitillä. Matkustin Turun kautta ja ehdin olla perillä lauantaiaamupäivästä sunnuntai-iltaan. Vierailu oli lyhyt, mutta mieluisa.:)

City Hall Reception 12.2.

Aamulla jouduin ensimmäistä kertaa lipun tarkastukseen. En metrossa enkä bussissa, vaan metron porteilla metrosta poistuessani. Lipuntarkastajat olivat miehittäneet Odenplanin porttien edustan niin, ettei ohi päässyt näyttämättä lippuaan. Muuten metrosta poistuessa lippuaan ei tavallisesti tarvitse näyttää eli sikäli mielenkiintoinen paikka lipuntarkastukselle.

Illalla oli vuorossa City Hall Reception, jonne oli kutsuttu kaikki Tukholman uudet vaihto-opiskelijat ja ulkomaalaiset tutkijat. Tilaisuuden aluksi vieraista osa ohjattiin yläkerran saliin, jossa seinät olivat kultapalasista tehdyt, ja osa jäi alakertaan. Olin yläkerran ryhmässä. Kaikki puheet pidettiin kuitenkin alakerrassa ja yläkertaan niitä oli täysin mahdoton kuulla. Puolitoista tuntia kestänyt seremonia jäi siis minun kohdallani vain buffet-pyödän antimien nauttimiseen ja englantilaisen tutkijan Clairen kanssa juttelemiseen. Ruoka oli kyllä hyvää, mutta muuten tilaisuus oli lievä pettymys.

Ruotsalaisia kummallisuuksia II 9.2.

Siitä on jo jonkin aikaa, kun listasin asioita, jotka olen kokenut täällä kummallisiksi. Nyt niitä on kertynyt lisää ja tässäpä lisäyksiä listaani:

• Rei'itysstandardi. Luennoilla jaetut valmiiksi rei'itetyt monisteniput ja kaupasta hankitut rei'itetyt paperit eivät vois suomalaiseen kansiooni! Toisin sanoen ruotsalaisilla on eripituinen rei'itysväli standardina kuin Suomessa. Onneksi minulla on minirei'itin matkassa.:)
• Hedelmävaa'attomat kaupat. Kaupoissa ei siis ole hedelmävaakoja. Hedelmä- ja vihannesostokset punnitaan vasta kassalta. Joskus on todella hämäävää, kun osa vihanneksista ja hedelmistä myydäänkin kappalehinnalla ja vasta kassalla huomaa, että se, mitä luuli kilohinnaksi, onkin kappalehinta! Mahtavatko ruotsalaiset olla punnitsemisen suhteen epärehellisempiä kuin suomalaiset vai mistä tällainen vaa'attomuuskäytäntö mahtaa johtua?
• Bussien ovet. Bussien ovet pitää joko itse avata painamalla nappia (Ovessa keltainen lappu: "Du öppnar själv dörrarna!") tai sitten ovet avautuvat itsekseen, jos niitä menee liian lähelle. Kerran bussikuski kuulutti, että "keltaisella viivalla merkityn alueen sisällä ei saa seisoa, että päästään jatkamaan". Kun ovet vain avautuivat, kuski kuulutti uudelleen, että voisiko joku siellä neuvoa henkilöä, joka seisoo keltaisella viivalla merkityllä alueella, perääntymään.
• Huoltoyhtiöt & avaimet. On oletettavaa, että Svenska Bostäderillä, joka huolehtii Konradsbergin taloista ei ole avaimia asuntoihin. Nyt on tiedossa garantiebesiktning ja siitä tuli ilmoitus, että kaikkiin asuntoihin pitää päästä. Italialaisnaapurini Romano kertoi kerran unohtaneensa avaimen sisälle eikä hänen huonekaverinsa ollut sillä hetkellä maassa. Silloin SB:ltä oltiin tultu murtautumaan sisälle, koska vara-avaimia ei ollut!
• Makeat leivät. Useimmissa leivissä täällä käytetään siirappia. Toisin sanoen leivät ovat hyvin makeita. Alkaa olla ikävä kunnon hapanta ruisleipää. Jotakin siirapitonta ruisleipää olen onneksi löytänyt, mutta yllätys yllätys, se on Fazerin tekemää!:)

Mielenkiintoista havaita, että naapurimaassa asiat ovat monissa pienissä yksityiskohdissa toisin, mihin koto-Suomessa olen tottunut.

Tapahtumarikas sunnuntai 8.2.

Jos lauantai olikin rauhallinen, tapahtui sunnuntaina monenlaista. Aamulla kävin taas jumalanpalveluksessa S:t Göranin kirkossa. Taisi olla aika huonoa tuuria, että sain toistamiseen sellaisen jumalanpalvelusjärjestysvihkon, jossa oli kahteen kertaan samat sivut eikä neljää sivua ollenkaan. Mahtoiko olla sama vihko kuin viikko sitten vai olikohan virheellisiä vihkosia useampiakin? No, ei siinä muuten mitään, mutta olisi huomattavasti helpompi sanoa uskontunnustus ja Isä meidän -rukous ruotsiksi, jos olisi teksti edessä. Myös jotkin vuorolaulut ovat hieman hankalia ilman sanoja...

Olin viiden aikoihin lähdössä Söderille katsomaan Oy Saunatvättstuga Ab -kabaréeta, kun näin Konradsbergsgatanilla kolme ihmistä harhailemassa isojen matkalaukkujen kanssa sankassa lumisateessa. Aavistin, että siinä saattaisi olla huonekaverini ja menin kysymään, etsivätkö he jotain. Ja kyllä vain, hakusessa oli Konradsbergsgatan 20D! Huonekaverinia espanjalaista Annaa oli saattamassa kaksi hänen maanmiestään. Näytin heille, missä kyseinen osoite sijaitsee. Annalle oli vähintään yhtä suuri yllätys kuin minulle, että meidät on majoitettu samaan huoneeseen. Ensivaikutelma huonekaveristani oli joka tapauksessa ihan hyvä eli emmeköhän tule toimeen nämä kuukaudet samassa huoneessa.

Ehdin pienestä viivytyksestä huolimatta myös kabaréehen ajoissa. Kyseinen esitys oli kahden naisnäyttelijän ja yhden hanuristin varassa ja kertoi suomalaisten ja ruotsalaisten välisistä eroista ja väärinkäsityksistä. Ihan mielenkiintoinen esitys, vaikka osa huumorista menikin kielen vuoksi hieman ohi. Esityspaikka oli idyllinen pieni galleria Söderin kapealla kujalla.

Illalla oli vuorossa perinteinen pitsaillallinen naapurustoporukalla. Katsoimme jälleen myös yhden elokuvan läppärillä...:) Anna oli matkastaan väsynyt eikä jaksanut katsoa elokuvaa loppuun.

Rauhallinen lauantai 7.2.

Tämänkertainen lauantaipäivä oli aika rauhallinen. Hannes vieraili iltapäivällä Konradsbergillä ja oli ihan mukava vaihtaa kuulumisia. Taasen tuli myös todistetuksi, että Konradsbergsgatan 20D ei ole helppo löytää ensimmäisellä kerralla. Näin ikkunasta, kun Hannes meni kauempaa ohitse ja soitin perään...:) Illemmalla katselin italialaisten naapureideni kanssa elokuvan läppärin näytöltä. Minun mielestäni kivempi vaihtoehto lauantai-illan viettoon kuin ahdas ja savuinen baari.:)

Credo-ilta 6.2.

Perjantai-illan "riennoksi" valitsin Credo-illan. Credo on siis OPKOa (Opiskelija- ja koululaislähetys) vastaava järjestö. S:t Eriksplania lähellä oleva Credo hus ei ollut ihan helppo löytää ja jouduin vilkuilemaan muutamaan otteeseen karttaa vesisateessa. Olin kuitenkin ajoissa paikalla.

Ilta oli hieman toisenlainen kuin millaisiin Suomessa olen kristillisissä opiskelijajärjestöissä tottunut. Mutta yhteistäkin oli. Ilta aloitettiin fikalla, minkä jälkeen oli Credon esittelyä ja leikkejä. Lopuksi oli hartaus lovsångeineen. Laitoin nimeni listaan, jossa kyseltiin halukkuuta lähteä mukaan hemgruppiin eli raamista vastaavaan piiriin. Jos vain ehdin sellaisessa käydä, olisi sekin hyvää ruotsin kielen treenausta.:) Vielä en ole saanut tarkempaa informaatiota hemgruppeista. Odottelen...:) Muuten Credolla ei ole jokaviikkoisia kokoontumisia. Illassa tapasin myös kaksi muuta suomalaista vaihtarityttöä, joista toinen opiskelee oikeustiedettä ja toinen jotain yhteiskuntatiedettä.

Napster-roolipeli 4.2.

Kurssilla Mediejuridik, -etik, -ekonomi och -affärsutveckling oli tänään vuorossa roolipeli, jossa käsiteltiin musiikin lataamista Internetistä. Sitä varten oli pitänyt lukea nippu Napsteria käsitteleviä artikkeleita. Ajattelin mennä ajoissa paikalle, jotta saisin roolipelin vetäjälle esitetyksi toiveen, että saisin roolin, jossa ei tarvitse puhua paljon.:) No, ajoissa paikalle menosta ei ollut mitään hyötyä, koska roolipelin vetäjä tuli viisi minuuttia myöhässä. Sain kuitenkin itselleni mieleisen vähäpuheisen roolin. Pidin vain yhden puheenvuoron ja kuuntelin muiden keskustelua.

Sain aamulla viestin kv-koordinaattoriltani, että minun pitäisi hakea kv-toimiston vastaanotolta (klo 12-13) lippuni City Hall Receptioniin ennen perjantaita. Kuulin koko tapahtumasta ensimmäisen kerran, vaikka jonkinlainen käsitys oli, että tämän tyylinen tilaisuus saattaisi olla tiedossa. Kävin hakemassa lippuni ja siitä näin, että vastaanotto pidetään ensi viikon torstaina uusille vaihto-opiskelijoille ja tutkijoille. Mielenkiintoista.

Illalla menin taas jään varteen katsomaan, josko pääsisi luistelemaan. Huonolta näytti. Jäätä ei taaskaan oltu laitettu kuntoon, vaan kentänhoitajat ajoivat edelleen lunta pois, tällä kertaa kentän laidoilta. Hieman nihkeästi he suostuivat vihdoin höyläämään jään ja joka toinen viikko pidettävät onsdagstävlingit pystyttiin pitämään tunnin päästä virallisesta vuoron alkamisajasta. Päätinpä osallistua 500 metrille. Muuten olisi jäälle pääsyä pitänyt odotella kauemminkin. Tuuli oli aika kova ja pyörivä ja jää vähän pehmeä, mutta kulki silti kuntoon nähden kohtuullisesti: 49,7.

Sain kuulla, että viikonloppuna oli pidetty isot nuorten kilpailut, joissa oli ollut mukana helsinkiläisiäkin luistelijoita. Harmi, etten tiennyt kisoista. Olisi ollut kiva käydä katsomassa.

Lunta jäältä 3.2.

Aamulla satoi vettä, mutta koska sade lakkasi ennen iltaa, päätin lähteä luistelemaan. Pettymys oli suuri, kun saavuin Östermalm IP:lle: jäälle ei päässytkään, kun virkaintoinen kentänhoitaja oli päättänyt juuri pikaluistelijoiden vuorolla roudata keskikentän lumet kentän ulkopuolelle. Kyllä siellä muutkin paikalle saapuneet pikaluistelijat ihmettelivät, miksi juuri pikaluistelijoiden vuorolla pitää tehdä tuollainen työ, jonka olisi voinut tehdä aikaisemminkin päivällä. Pikaluistelijoille on kuitenkin vain kolme puolentoista tunnin vuoroa viikossa.

Frutti di mare 1.2.

Aamulla etsiydyin tällä kertaa eri kirkkoon, missä olen aiemmin käynyt. S:t Görans kyrkaa täytyi hieman haeskella ennen kuin se löytyi. Se oli isompi kuin Essinge kyrka. Tällä kertaa oli erään papin läksiäiset ja sen vuoksi myös kirkkokahvit.;) Tällä kertaa kirkkokahveille oli asetettu myös nimellinen hinta, joten ihan vastaava tilanne ei ollut kuin Essingessä pari viikkoa sitten.

Iltapäivällä etsiydyin jälleen eri kirkkoon. Högalidskyrka sijaitsee Västerbron toisella puolen ja siellä oli urkukonsertti juuri remontoiduilla uruilla. Olipa komeaa kuultavaa viimeisiä moderneja teoksia lukuunottamatta.

Sain lauantaina kutsun Alberton luo illalliselle. Hän oli kutsunut myös pari kiinalaista, yhden italialaisen ja Annamarin, joka on minulle entuudestaan tuttu infolta. Alberto oli kokannut Frutti di mare eli spaghettia ja mereneläviä. Hieman hirvitti pistää poskeen mustekalan lonkeroita simpukoiden lisäksi. Mutta ihan hyväähän tuo oli. Alberto kertoi saaneensa idean ruoasta edellisiltana, kun oli puhetta siitä, mitä sanoja italian taitoni kattaa...;) (frutti di mare, andante, lento, allegro, allegretto, togliete mi la vita ancor, io sono...) Hän oli lisäksi tehnyt kroketteja. Muusatun perunan sisällä oli mozarella-juustoa. Nam. Jälkiruokana tarjottu suklaakakku oli puolestaan Fredericon käsialaa.

Euroviisukansaa 31.1.

Olen jo jonkin aikaa pannut merkille, että radiossa soitetaan vanhoja euroviisuja. Ruotsalaisia ja saattaa joukossa olla jonkin muukin maan viisu. En aina tunnista kappaleen esittäjää, vaikka tiedän, että kyseessä on euroviisu. Varsinaisesti käsitykseni siitä, että ruotsalaiset ovat todellista euroviisukansaa, vahvistui lauantai-iltana Stureplanin lähellä olevassa baarissa, kun täyteen buukatulla tanssilattialla bilekansa tanssii innoissaan ja laulaa mukana, kun DJ päättää soittaa "Seven steps to heaven". No, ehkä on ymmärrettävää, ettei Suomessa tapahdu mitään samankaltaista, kun ei ole sitä voitokasta euroviisua soitettavana.

Naapurustoillallinen 30.1.

Naapurin ranskalainen tyttö Klervi oli kutsunut kymmenkunta Konradsbergsgatan 20 asukasta illalliselle. Tai "dinner":lle, kuten se ranskalaisille ja italialaisille tuntuu olevan, vaikka kello olisikin jo 20 tai 21. Tarjolla ei kuitenkaan ollut varsinaisesti ranskalaista ruokaa, kuten olin olettanut. Ilta oli joka tapauksessa rattoisa ja yömyöhällä kävimme vielä Mälarenin jäälläkin kääntymässä.

Illan aikana sain selville myös kaksi sivustoa, joilta voipi käydä katsomassa kuvia Konradsbergsgatanilta: Marcon kotisivu ja Sylvainin tekemä sivu. Sylvain on ranskalainen jo Ranskaan palannut entinen konradsbergiläinen.

Världens största Ikea 29.1.

Päätin hyödyntää viikon toisen kouluttoman päivän käymällä maailman suurimmassa Ikeassa Kungens kurvanilla. Tarkoituksena oli ostaa työpöydän lamppu. Tiesin, että Ikeaan lähtee ilmaisbussi läheltä Sergelin toria ja mietin, mahdanko löytää helposti pysäkin, josta bussi tasatunnein starttaa. Pysäkin löytäminen oli kuitenkin paljon helpompaa kuin osasin arvata, sillä saapuessani paikalle 10.45, siellä oli jo jonoksi asti ihmisiä. Kun bussi tuli hieman ennen kello 11:tä, se tuli hetkessä täyteen ihmisiä ja osa taisi kääntyä takaisinkin. Aika uskomatonta. Kuvittelin, että näin arkipäivän aamuna ei tunkua olisi niin paljon. Olin siis väärässä ja matkustin täyteen buukatussa bussissa, missä ihmisiä seisoi käytävällä, viidentoista minuutin matkan.

Olihan se Ikea kyllä iso. Ei muuta voi sanoa, vaikkei vertailukohtaa olekaan, kun olin elämäni ensimmäistä kertaa kyseisen liikkeen myymälässä. (Saman tien maailman suurimmassa...;)) Kesti hetken, että löysin etsimäni eli lamppuosaston. Olin kuitenkin selvinnyt ostoskierroksestani 45 minuutissa ja jouduin odottelemaan paluubussin lähtöä puolituntia. Paluumatkalla bussi pysähtyi Fridhemsplanilla ja pääsinkin siitä näppärästi kotiin. Kävin viemässä lamppukuitin asuntotoimistoon ja lampun hinta vähennetään maaliskuun vuokrastani. Kummastelin sitä, että huoneessani ei ole laatikoita, vaikka naapureilla on kaksi lipastoa per huone. Asuntotoimiston naiset olivat sitä mieltä, ettei lipastoa välttämättä pitäisikään olla, mutta antoivat sitten kuitenkin muovisen pienen hyllyn Ikean paketissa. Meneeköhän ilta sen kokoamisessa?!

Samordningsnummer ja Antero&Katja 27.1.

Kouluton päivä ei tarkoittanut suinkaan toimetonta päivää. Päinvastoin. Aamulla postiluukusta kolahti kauan kaivattu kirje Skatteverketiltä: sain vihdoin samordningsnummerin. Päätinpä siis lähteä pankkiin tiliä avaamaan. Fridhemsplanin Nordean täti meinasi ensin, ettei hän pysty avaamaan samordningsnummerilla muuta kuin säästötilin, johon ei saa korttia eikä Internet-pankkia. Hetken pähkäiltyään muiden tätien kanssa tilin avaaminen onnistuikin. Enpä tiedä, mikä taikatemppu koneelle piti tehdä, että tilin avaaminen onnistui eikä se enää väittänyt, että olen liian vanha nuorille aikuisille tarkoitettuun tiliin, jonka ikäraja on 18-26 vuotta!

Antero ja Katja olivat risteilyllä Tukholmassa. Olimme sopineet tapaamisen kuninkaan linnan eteen kello 12:ksi. Heitä ei kuulunut ja katselin itsekseni vahdinvaihtoa. Pian selvisi, että heidän mielestään "linnan edessä" oli aivan toinen paikka, mitä itse olin ajatellut. Onnistuimme kuitenkin lopulta löytämään toisemme muutaman vaihdetun tekstiviestin jälkeen. Päiväohjelma koostui sitten kaupoissa kiertelystä ja vierailusta Konradsbergsgatanille. Kaupungilla tuli käytyä katsomassa paikkaa, jossa Anna Lindhiä puukotettiin. Mitään merkkiä Filippa K:n luona ei tapahtuneesta tietenkään ollut.

Yksi uusi pieni hämmästyksen aihe täällä on se, miten lukion valintaa mainostetaan metrojen seinillä. Mainoksissa esitetään jokin nuorten ongelma kysymyksen muodossa ja kysymyksen alla lukee, että valitse hyvä lukio Tukholman kaupungin kotisivuilla, niin on kohta yksi ongelma vähemmän. Esimerkki kysymyksistä: "Får du aldrig använding av den där kondomen i plånboken?". Joku jo lehdessä kritisoikin moista kampanjaa ja arveli sitä mainostoimiston päähänpistoksi.

Ruotsalainen illanvietto 25.1.

Aamulla kävin jälleen Stora Essingessä jumalanpalveluksessa. Kirkko olikin siellä mennyt remonttiin, joten jumalanpalvelus pidettiin seurakuntasalissa. Tällä kertaa paikalla oli ehkä vajaa kolmannes siitä ihmismäärästä, mitä viime viikolla.

Illalla lähdin Peteriltä tulleiden ohjeiden mukaan Gärdetiin. Ican vieressä olevaa hissiä (mitä Peter oli neuvonut käyttämään) oli hieman vaikea paikallistaa metrolta käsin ja pyörin hetken asemalla. Hanneksen bongasin tunnelbanan laiturilta ja eksyiltiin hetki yhdessä. Noustiin ensin aseman väärästä päästä ylös. Hannes soitti Peterille ja lopulta löydettiin oikea hissi ja porukka. Ilta sujui leppoisasti pizzan syönnin ja musiikin kuuntelun merkeissä. Myöhemmin illalla ruotsalaiset tuttavamme aikoivat lähteä kaupungille, mutta minä päätin suunnata jo kotiopäin, koska maanantaina oli tiedossa luento aamukymmeneltä (kaksi porukasta on samalla kurssilla kuin minä). Hassua, että bilettävät sunnuntai-iltana.

Globen 24.1.

En lähtenyt ISS:n City Rallyyn, koska en nuhaisena ja yskäisenä halunnut viettää montaa tuntia ulkona kylmässä. Sen sijaan tein oman retken: menin tunnelbanalla Alvikiin ja vaihdoin sieltä Tvärbanalle. Tvärbana lienee jonkinlainen pikaraitiotie, koska välillä sen raiteet kulkivat autotiellä ja välillä omassa rauhassaan metsän keskellä. Tvärbanalla ajelin Globenille asti. Komeapa oli pytinki. Sen yhteydessä oli ostoskeskus, jossa shoppailin hetken ennen kuin jatkoin matkaani keskustaan.

Keskustassakin oli tarkoitus jatkaa shoppailua (ja osittain jatkoinkin), mutta totesin, että liikkeellä on liikaa ihmisiä ja jonottamiseen menee liikaa aikaa. Vaihdoin maisemaa Odenplanille, mistä jatkoin kämpille.

Illalla kävin St Clara Kyrkanissa kuuntelemassa aftonmusikia: Mozartia ja italialaisia mestareita flyygelillä ja laulaen. Ajattelin mennä ajoissa nukkumaan, että saisin lepäiltyä tautiani pois. Olin kymmenen aikaan jo pyjama päällä, kun italialaiset naapurini ja heidän ruotsalainen kaverinsa soittivat ovikelloa. Olisivat kysyneet mukaansa kaupungille... jätin tällä kertaa väliin.:)

Fredagsöl 23.1.

Juuri, kun olin ehtinyt surra sitä, ettei ole ruotsalaisia tuttuja, alkoi tapahtua. Päivän Medieperceptionin luennolla Peter kysyi, haluaisinko minä ja torstaina kuvausryhmämme kanssa lounastanut Hannes tulla sunnuntai-iltaa viettämään Peterin ja hänen ruotsalaisten kavereidensa kanssa. Sovittiin asiasta alustavasti

Samaisen luennon tauolla fadderini Jenny kysyi, haluaisinko kenties lähteä hänen kavereidensa kanssa fredagsölille "fast du inte dricker öl". Ja lupasinhan minä lähteä, vaikka kipeänä olin aika väsynyt. Ajattelin käyttää tilanteen hyväksi tutustuakseni uusiin ihmisiin. Luennon jälkeen lähdettiinkin sitten kampuksella sijaitsevaan Syster o Bror -ravintolaan. En tiedä, kauanko muiden fredagsöl kesti. Itse jaksoin istuskella vain 1,5 tuntia. Lopun iltaa lepäilin kotona.

TV-insertin kuvausta 22.1.

Koko päivä meni Mediperceptionin labrassa. Saatiin pikaopastus DV-kameran käyttöön (oli taas hieman erilainen versio, mitä olen TKK:lla ja yliopistolla käytellyt, ohjeet käyttämiseenkin erosivat syksyn TV-työkurssilta). Sen jälkeen pitikin päättää myöhemmin monikameratekniikalla toteutettavan makasiiniohjelman aihe ja kahden siihen liitettävän insertin idea. Koska insertit piti saada aikaiseksi samana päivänä, päädyimme lähellä helposti toteutettavaan aiheeseen: Medieteknik-koulutusohjelma.

Puolet päivästä käytettiin kuvaamiseen ja olin mielissäni, kun sain ryhmätyön yhteydessä kaksi ruotsalaista tuttua: Peter ja Marcus. Iltapäivä kului insertin leikkaamisessa Avid-ohjelmalla. Pieniä teknisiä ongelmia oli matkan varrella: kovalevy oli täynnä eikä materiaalin kaappaaminen ollut aluksi ottaa onnistuakseen. Lopulta saimme insertin valmiiksi aikataulussaan. Sisällöllisesti se ei kyllä ole mitään laatutavaraa ja kalpenee niille tuotoksille, mitä syksyn TV-työkurssilla saimme aikaiseksi. Mutta täällä painotettiinkin sitä, että opitaan tekniikkaa ei niinkään journalistista puolta.

Patteri paikallaan 21.1.

Pari huoltomiestä kävi aamulla laittamassa patterini kunnolla seinään kiinni. Eivät heti osanneet tulla perille asti, vaan soittivat, että ovatko oikeassa paikassa ja olenko kotona. Tosin, kun kyse oli puhelimessa puhumisesta, en saanut ihan kaikesta selvää...

Niin, nuhaksi vilustumiseni sitten yltyi. Onneksi nenä ei ole ihan tukossa. Yskää on kylläkin vähän. Tråkigt. Enpä taida siis tällä viikolla mennä jäälle. Nyt onkin sen verran pakkasta, että tulisi äkkiä kylmä.

Vein eilen laulunopettajanhakuilmoituksen sekä Operahögskolanille että Kungliga Musikhögskolanille. Nyt vain sitten odottelen, että joku ottaisi yhteyttä. Operahögskolan sijaitsee näppärästi KTH:n kampusalueella.

Tuo yksi kurssi, minkä mainitsin aikaisemmin alkaakin vasta kuun lopussa eikä sen aikataulu ole vielä lukkoonlyöty. Saanen siitä tiedon sitten, kun ovat aikataulun päättäneet. Olen pommittanut eri ihmisiä sähköpostilla niin, että lopulta sain viestin kurssista vastaavalta henkilöltä.:) Medieperception-kurssilla onkin vaihtuvat luennoitsijat ja kurssin aloittanut henkilö ei enää pidä luentoja... Kurssi vaikuttaa muuten todella mielenkiintoiselta, vaikka sisältääkin joitakin asioita, joita olen jo Suomessa opiskellut. Uutta on kuitenkin vierailu Ruotsin radioon ja TV-makasiiniohjelman tekeminen ryhmissä siten, että vaihdetaan eri päivinä osia tekniikasta ja toimituksesta vastaavien ryhmien välillä.

Kurssit alkavat 19.1.

Aamulla ei meinannut tulla ääntä kurkusta ollenkaan. Jotakin sain kuitenkin kähistyä huoltomiehelle, jolle avasin oven vielä pyjama päällä. Hän oli tullut katsomaan patteriani. Itsellä hänellä ei ollut tarvittavia työkaluja patterin kiinteästi kiinnittämiseen, mutta soitti toiseen firmaan, josta jonkun pitäisi tulla korjaamaan. (Sieltä soittivatkin, kun olin luennolla, mutta puhelinnumero, johon minun pitäisi soittaa, sanottiin liian nopeasti, jotta saisin sen siitä ylös kuuntelematta viestiä moneen kertaan... toivottavasti soittavat uudelleen.)

Koululle päästyäni löysin mailieni joukosta tiedon, että yksi kursseistani järjestetään Tukholman yliopistolla ja puhelinnumeron, josta saisi lisätietoa. Soittaessani numeroon siellä puhui vain vastaaja, jolta ei tietoja kursseista löytynyt. Ehkä pitää soittaa huomenna aamummalla uudestaan... Kunhan en vain missaisi kurssin alkua

Kurssi Medieperception alkoi tänään. Luennoija on ilmeikäs ja hänen puheestaan saa aika hyvin selvää. Täysin kurssin aikataulu ja suoritustapa ei kyllä vielä selvinnyt minulle, mutta eiköhän se tästä. Harmi, etten ymmärrä ihan kaikkea luennoijan puheesta, sillä osa vitseistä voi mennä ohi... George W. Bush & Göran Persson vitsin sentään ymmärsin.:) Itse kurssin asiakin vaikuttaa mielenkiintoiselta.

Saa nähdä, tunnenko itseni tarpeeksi terveeksi illalla mennäkseni pelaamaan sählyä...

Kyrkoherdemottagande 18.1.

Sunnuntaiaamua oli kiva aloitella bussimatkalla saarelta toiselle. Menin yhdeksitoista Essinge Kyrkaan. Siellä oli uuden kirkkoherran vastaanottomessu. Paikalla oli oikein piispa. Sekä uusi kirkkoherra että piispa olivat naisia. Vastaanottoseremonian ulkopuolella jumalanpalvelus seurasi aikalailla samanlaista kaavaa kuin Suomessa. Kirkko oli täynnä, mutta lähinnä mummor och pappor. Nuoria ei juuri näkynyt. Kirkosta poistuessa pääsi kättelemään mm. piispaa, joka kädenpuristuksen yhteydessä sanoi "Hejsan!". Jotenkin ei-piispamaista... ;)

Messun jälkeen kaikille paikallaolijoille tarjottiin lounas. Mietin, kehtaanko mennä lounaalle, mutta sitten rohkaistuin... Seisovasta pöydästä ruokaa ja päälle kahvit ja Sacher-kakkua. Ei hassumpaa. Tarjolla oli myös olutta, siideriä ja viiniä! En tiedä, johtuiko alkoholipitoisista juomista vai muusta, että mummoilla oli aika hauskaa tilaisuudessa, jossa moneen kertaa toivotettiin tervetulleeksi uusi kirkkoherra. Tai sitten ruotsalaiset vain ovat iloluontoisempia kuin suomalaiset. He eivät myöskään arkailleet huutaa salin perältä "högre", jos edessä puhuvan ääni ei tahtonut kuulua tai hyssytellä muita kuiskijoita sanoen "tyst" tai "shh" ja jopa koputtaen naapuripyödässä istuvan olkapäähän, jos kuiskinta kävi liian häiritseväksi.

Jossain vaiheessa taisin hieman vilustua, sillä illalla kurkku oli karhea...

Ruotsalaisia kummallisuuksia 16.1.

Eilen ajankulukseni listasin joitakin kummallisuuksia, joihin olen täällä törmännyt. Tai siis en tiedä, voiko niitä sanoa kummallisuuksiksi, mutta erilaisia ne joka tapauksessa Suomeen verrattuna ovat. Tai jollain tavalla poikkeavia...;) Tässäpä listaa:

• Metrossa on vasemmanpuoleinen liikenne. Kesti hetken aikaa tajuta, miksi täkäläinen metro tuntuu niin erilaiselta kuin Helsingissä. Mutta liikennöintisuunnastahan se johtuu...:) Vaunuista jäädään eri puolella pois kuin Helsingissä.
• Pankkikortti syötetään automaattiin eripäin kuin Suomessa. Ekaa kertaa automaatilla ollessa olin ihan hämilläni, kun en vaan saanut korttia tungettua automaatin sisään. Toisella automaatilla olikin sitten kuva, että magneettiraita pitää olla ylöspäin. Vähän sama logiikka toimii kulkukortin kanssa: magneettiraita itseenpäin.
• Ovet pitää aina lukita avaimella. Tämä oli ensimmäisiä asioita, joita täällä opin, kun ekaa kertaa uudelta kämpältä lähdin. Onneksi oli silloin ruotsalainen "opas" mukana.
• Joissakin kaupoissa on sellaiset kolikkomaksusysteemit kassan vieressä. Niissä lukee: "Betala gärna med mynt". Niihin voi sitten säästölippaan tyylisestä reiästä tiputella kolikoita sisään ja se laskee kolikoiden määrän. Setelit annettaan myyjälle, joka tunkee ne kassakoneeseeen, joka imaisee ne sisäänsä ja sylkee oikean määrän vaihtoseteleitä takaisin. Vaihtokolikot tulevat siitä kojeesta, johon kolikot on itse tungettu.
• Sitten on vielä jotain pienempiä juttuja, kuten että automaattisia valoja käytetään käytävissä ja jopa pukuhuoneissa ja vessassa (Östermalm IP:llä) tai että kuukausikortti on sellainen pahvinen luottokortinkokoinen, jota pitää metroon mennessä vilauttaa sellaiseen lukijalaitteeseen ja pelkään koko ajan hukkaavani sen tai taittavani sen käyttökelvottomaksi tai että päivämäärä kirjoitetaan muodossa vvvv-kk-pv.

Eläköön se pieni ero! Tässäkin asiassa.

Byrokratian pyöristystä ja putoilevia pattereita 15.1.

Jokseenkin huono varamiessysteemi täällä tuossa byrokratian puolella. Kv-vastaava, jonka vastuulla vaihto-opiskelijoiden rekisteröinti on, on ollut koko viikon poissa ja ennen tätä päivää ei ole ollut paikalla ketään, joka olisi voinut tehdä rekisteröinnin. No, onneksi sentään edes tänään, että vihdoin sain joitakin asioita etenemään. Tosin tämä toinen henkilö ei ollut aivan perillä siitä, mitä kaikkea hänen olisi minun kanssani pitänyt tehdä. Jouduinpa siis palaamaan hänen luokseen, kun olin ensin turhaan käynyt hakemassa kulkukorttia. Siihen tarvittiin nimittäin jonkinlainen paperi siitä, että olen opiskelijana täällä... ja sama paperi oli tarpeen atk-lupaa hakiessa. Kärsin jo kovia vierotusoireita, kun en toissapäivänä enkä eilenkään päässyt kunnolla koneen ääreen. Eilen sain pikaisesti luettua sähköpostini minua vastapäätä asuvan italialaisen Giorgion koneella. Kirjoittamisesta ei vain tullut mitään ja lukeminenkin oli työlästä, kun piti jutella samaan aikaan Giorgion kanssa.:)

Tänä aamuna minun seinältäni putosi patteri, kun olin avaamassa verhoja... Huoltoyhtiöön soittelin, mutta vielä en saanut varmuutta siitä, että joku tulee patteria katsomaan. Jälleen vaivasin Giorgiota ja hän sai onneksi nostettua patterin jotensakin paikoilleen, mutta kyllä se voi sieltä uudelleenkin tipahtaa...

Kämppistä ei ole vielä kuulunut eikä myöskään henkilönumeroa. Vuokran kävin maksamassa postissa, koska en halunnut odotella hamaan henkilönumeron saapumiseen asti. Olihan se tietysti aika tyyristä: 40 kruunua palvelumaksua. Sainpa ruotsalaisen puhelinnumeronkin hankituksi.:)

Kurssit alkavat joskus ensi viikolla, mutta vielä ei ole käsitystä siitä, missä niitä pidetään... Pitäisi yrittää surffailemalla saada selville. Huomenna olisi tarjolla ylioppilaskunnan kv-puolen tutustumisilta. Mennen sinne. Nyt olen parina iltana käynyt Östermalm IP:llä luistelemassa. Eipä ole paljon enempää luistelijoita kuin Helsingissä ja kovin on ukkoutunutta porukkaa. Ei juuri naisia ole samaan aikaan pukuhuoneessa näkynyt.

Maailman menoa pystyn seuraamaan lähinnä ilmaisuutislehtien avulla. Nyt on isona puheenaiheena Anna Lindhin murhaajan oikeudenkäynti. Varmasti myös maan rajojen ulkopuolella.

Tukholmassa 12.1.

Mirja ja Emilia sattuivat lähtemään samaan aikaan laivasta, joten sain heiltä vähän apua kassien kanssa. Roger oli nukkunut pommiin ja tuli hieman myöhässä, mutten nyt kovin kauaa onneksi joutunut odottelemaan.

Roger oli hakenut avaimen kämpilleni jo etukäteen, joten voitiin mennä suoraan sinne. Vähän liikaa taisi olla tavaraa, kun niiden raahaaminen oli niin raskasta räntäsateessa... Kämppä sijaitsee opettajakorkeakoulun kampusalueella ja näyttää kahden hengen huoneelta. En vielä tiedä, saanko sinne kämppiksen vai en. Muuten se oli hyvin varusteltu: astioita näytti olevan riittämiin ja jopa vähän vessapaperia.;)

Byrokratiapuoli ei sitten sujunutkaan niin hyvin: koululla ei saa mitään aikaiseksi, kun ei ole rekisteröitynyt. Tiedot löytyivät koneelta, mutta henkilö, joka hoitaa rekisteröitymisen, on lomalla ja palaa vasta keskiviikkona. Sinne asti pitää sitten odotella omien atk-lupien ja kulkukorttien ja jopa ylioppilaskunnan jäsenmaksun maksamista.:/

Skatteverketissä kävimme myös anomassa henkilönumeroa. Se tulee perässä postissa ja sitä ennen ei onnistu pankkitilin avaaminen. No, onhan tässä aikaa.

Laivan keinunta jäi vähän päälle ja vielä iltapäivälläkin tuntui siltä, että keinun, kun laitan silmät kiinni.

Huomisen voisikin sitten käyttää vaikka kaupunkiin tutustumisessa, koska en pääse kuitenkaan koneelle enkä saa aikaiseksi muutenkaan mitään järjestelyjä ennen keskiviikkoa.

Lähtöpäivä 11.1.

Satamaan ehtimisen kanssa tuli hieman kiire, mutta ehdittiin onneksi ihan ajoissa. Tavaramäärän kanssa oli hyvä, että Teemu ehti saattamaan autolla.:)

Yllätyksekseni huomasin, että check-in -jonossa oli tuttuja: Mirja ja Emilia olivat lähdössä risteilylle samalla laivalla.:) Merellä tuuli sen verran, että laiva keinui aikalailla, mitä pidemmälle ilta eteni. Nukkuminenkin oli hieman hankalaa, vaikka luulisi, ettei keinuminen tunnu niin pahalta autokannen alla olevassa hytissä.;)

Lähtövalmisteluja 3.1.

Vielä riittää tekemistä ennen lähtöä. Pitää juosta maistraatissa, pankissa ja kaupoissa. Tylsää sinänsä, että reittimatka Tukholmaan maksaa enemmän kuin tarjousristeily eikä risteilyä saa ostaa, jos aikoo jäädä Tukholmaan. Viking Linen selitys kuului jotakuinkin näin: "No, se on aina ollut niin. Risteilymatkustajat tulevat viihtymään ja kuluttavat laivalla enemmän kuin reittimatkustajat. Heillä ei ole työ- eikä muitakaan paineita." Pöh, sanon minä.

Onneksi tänään sain tietää, että minua ollaan vastassa Tukholman päässä: Roger, joka vuosi sitten oli TKK:lla tutoroitavani, lupasi jelpata alkuun.:) Vielä ei jännitä paljonkaan. Ehken ole vielä sisäistänyt, kuinka pitkä aika 5 kuukautta oikeastaan onkaan.

Viimeksi päivitetty 6.6.2004